Metrokaupunki

Lukemattoman monia metroasemia oli lähellä toisiaan, eri syvyyksissä  ja kaikki toisiinsa linkittyneinä. En muista että mistään olisi ollut pääsyä maan pinnalle. Metroasemat olivat kaikki hyvin puhtaita ja jotenkin ikävän modernin oloisia. Valaistus oli kattavaa mutta pehmeää, ja sävyltään kellertävää. Ajattelin paikkaa Metrokaupunkina, vaikka en tiedä oliko se kaupunki ensinnäkään. Vaan liikenneverkostolta se ei myöskään tuntunut, sillä asemilta ei päässyt muualle kuin toisille asemille. (mikä taas toi etäisesti mieleen hiljattain lukemani kirjan, Metro 2033 (linkki arvosteluun josta bongasin kirjan))

Joukko ihmisiä kulki asemien välillä, tai mahdollisesti ryhmiä oli useitakin. Paikka oli heille selvästi vieras ja he olivat varuillaan, eivät kuitenkaan peloissaan. Välillä paikalla oli myös joku hermostuttava tyttö; hän puhui asemalla kulkeville ihmisille pahansuopaan sävyyn, mutta ilmeisesti nämä eivät nähneet tai kuulleet häntä.

Unen loppuvaiheessa mielessäni kävi että Metrokaupunki oli yhteydessä erääseen aiemmassa unessani kohtaamaani ympäristöön, Terra Umbrumiin.