Tämänkaltaiset ympäristöt ovat usein toistuvia unissani, tosin useimmiten olen niissä yksin. Tällä kertaa siellä hiippaili paljon muitakin olentoja, enimmäkseen ihmisiä, mutta myös epämääräisempiä tyyppejä.
Goblin ei kyennyt kävelemään joten kannoin sitä, mikä oli helppoa koska se oli noin kissan kokoinen (ja raapi yhtä hullusti). Tiesin että minun tulisi saattaa se kotipaikkaansa. Goblinien koti sijaitsi onneksi tuon järjettömän rakennuskompleksin sisällä, mutta valitettavasti hyvin syvällä kellareissa, ns. "pimeällä alueella", jonne ei olisi hyvä mennä yöaikaan. Aamunkoittoon oli vielä muutama tunti (kuten oli valvemaailmassakin, taisin nähdä tämän unen joskus aamukolmen ja -kuuden välillä), mutta minun oli pakko mennä silti.
Heti astuttuani pimeälle alueelle en enää kohdannut muita eläviä olentoja. Huoneet ja käytäväkin olivat täällä järjestään pimeitä, tosin useimmissa oli valokatkaisija.
Tässä vaiheessa huomasin alkavani käyttäytymään samalla tavalla kuin useimmissa unissa, joissa kuljen vastaavanlaisissa labyrinteissä: aina siirtyessäni seuraavaan huoneeseen sammutin aiemmasta huoneesta valot, ja suljin oven perässäni. Teen niin aina. Aloin pohtimaan tätä ääneen, kuin olisin jutellut jollekulle. Goblinille ehkä, vaikka en ole varma ymmärsikö se puhettani. Tämän jälkeen aloin myös tietoisesti jättämään valoja päälle.
Lopulta pääsin goblinien kotipaikkaan. Uni taisi loppua jonnekin näille main. Yhtäkään muuta goblinia ei vielä ollut näkyvissä, mutta jotenkin vain tiesin että olin saapunut perille, ja pimeän alueen painostava pelontunne oli vaihtunut turvallisuudentunteeseen.
Mietteitä:
Goblin ilmestyi uneeni luultavasti siksi, että olen lyhyen ajan sisällä lukenut sattumalta kaksi näihin olentoihin liittyvää kirjaa; Terry Pratchettin Snuff ja Jim C. Hinesin Goblin Quest.
Perinteisesti goblinit ovat fantasiakirjallisuuden ja -pelien yleisin roskarotu, oletusarvoisesti paha rotu joita sankarit saavat tappaa mielin määrin tuntematta huonoa omatuntoa. Molemmat mainitsemani kirjat ottivat aiheeseen epätavallisemman lähestymistavan. Samoin tekee myös nettisarjakuva Goblins.
Mutta entä nuo loputtomat labyrintit joita niin usein kahlaan unissani? Miksi minulle on aina niin tärkeää sulkea ovet ja sammuttaa valot perässäni? Ehkä yritän estää jotakuta pääsemästä jäljilleni. En tiedä. Täytyy uneksia vielä lisää ennen kuin saatan tajuta tämänkään mysteerin merkityksen.
