Tyttö joka tiesi kuolevansa

Seisoin autiolla metsätiellä nuoren naisen kanssa. Oli kesäyö. Tie sijaitsi joko vanhassa kotikylässäni, tai sitten nykyisessä kotipaikassani lähellä useassa aiemmassa unessa esiintynyttä sijaintia. Tai sitten se oli noiden kahden paikan sulautuma.

Nainen oli kuolemaisillaan, tai niin hän ainakin uskoi. Hän tiesi tarkalleen kuolinhetkensä ja se oli lähestymässä. Minä uskoin että pystyisin jotenkin estämään sen, ja yritin vakuuttaa hänet tästä, mutta hän ei halunnut sitä. Hän pyysi minua kävelemään pois, koska hän halusi kuolla yksin.

Myöhemmin, kokonaan toisessa unessa ja paljon lähempänä valvetilaa, olin omassa asunnossani. Nainen makasi sängylläni, ja nyt tiesin että hän oli vain hetken päässä kuolemasta. Hän sanoi: "Tule mukaani." En usko hänen tarkoittaneen että minun pitäisi kuolla hänen kanssaan, vain että hän halusi minun olevan kanssaan lähdön hetkellä.
Kävin makaamaan hänen viereensä ja syleilin häntä, mutta hän oli jo poissa. Yritin turhaan kutsua häntä. Siinä maatessa uni haihtui hitaasti ympäriltäni, ja heräsin epätavallisen viileään kesäpäivään.

Muistaakseni nainen kertoi nimekseen Aurora.

Kuolema hautajaisissa

Unessa osallistuin hautajaisiin. En ole varma kenen. Hautajaisvieraiden joukossa oli mahdollisesti useita tuntemiani ihmisiä ja fiktiohahmoja, tosin en muista tarkkaan ketä. Tuntemieni ihmisten joukosta muistan viimeisen ex-tyttöystäväni, muista vieraista Kuoleman.

Olen aiemminkin uneksinut Kuoleman henkilöitymästä. Tällöin Hän on yleensä ollut Sandman-sarjakuvasta tuttu näkemys. Tällä kertaa kyseessä oli Terry Pratchettin Kiekkomaailma-kirjoissa esiintyvä Kuolema, eli mustaan kaapuun pukeutuva viikatemies. Pidin jotenkin itsestäänselvyytenä että kyseessä oli nimenomaan juuri Pratchettin luoma hahmo, vaikka viikatemies onkin hyvin vanha ja yleisesti käytetty kuvaus.
Myös minä itse olin jostain syystä pukeutunut mustaan kaapumaiseen vaatteeseen. Kenties olin hautajaisissa papin ominaisuudessa?

Kuolema oli hyvin utelias juhlakalun suhteen, ja kyseli meiltä kaikilta että kuinka hyvin olimme tunteneet hänet. Minua hämmensi että miten ihmeessä Kuolema ei muka jo tuntenut vainajaa. Oletin että hän olisi vähintäänkin tavannut tämän, noh, kuoleman hetkellä, mutta sain vaikutelman ettei Hän todellakaan tuntenut kalmoa.

Analyysia:
En ole varma mitä tästä pitäisi ajatella. Uni ei varsinaisesti puhutellut minua ainakaan suoraan, eikä herättänyt voimakkaita tunteita. Hautajaisteemasta huolimatta unen sävy ei ollut surullinen.

Jos itse unen tarinaa lähden analysoimaan, niin minusta tuntuu että hautajaiset olivat vain tekosyy saada koko porukka koolle. Kunpa vain muistaisin ketä kaikkia ihmisiä ja hahmoja paikalla oli, se saattaisi antaa vihjeen että mistä oli kyse.

Mitä enemmän mietin tuolta kannalta, sitä järkevämmältä se kuulostaa. Luultavasti hautajaisvieraat olivat kaikki sellaisia henkilöitä jotka minun pitäisi kohdata, tai joiden läsnäolon olisi pitänyt muistuttaa minua jostain tärkeästä. En ole varma, oliko siitä mitään hyötyä, koska näytän unohtaneen niin paljon tärkeitä yksityiskohtia.

Eli mahdollisesti kukaan ei ollut kuollut ja arkussa ei olisi ollut ketään jos olisin sattunut vilkaisemaan sinne. Kuoleman tarkoitus unessa oli ehkä saada minut ajattelemaan juuri tätä, jotta olisin voinut keskittyä pääasiaan, mikä se ikinä olikin.

Ehkä. Tai sitten ylianalysoin ja kyseessä oli "vain" uni, kuten tylsillä ihmisillä on tapana sanoa.