Tämän monivaiheisen unen aikana seurassani oli aina muita ihmisiä. Välillä ihmisiä joita tunsin valvevaailmasta, välillä tuntemattomia, mutta heidän roolinsa kävi ilmeiseksi myöhemmin unen aikana.
Koko unen aikana kiersimme merkillisissä käytävälabyrinteissa. Alkuvaiheessa unta käytävät olivat hyvin ahtaita ja lukuisten ovien jakamia. Jotkut ovet johtivat hyvin pieniin huoneisiin, jotkut eivät mihinkään. Jotkut ovista olivat niin korkealla lattiasta että niistä astuminen olisi vaatinut kiipeämistä.
En muista nähneeni portaita mutta tiedän että käytävät veivät aina syvemmälle alaspäin. Jossain vaiheessa muistin tuntevani rakennuksen Suurena Kirjastona, ja tiesin että se oli tuttu paikka jossa olin unissani vieraillut monesti. Myöhemmin herättyäni olin kuitenkin varma etten ollut käynyt siellä aiemmin. Tästä syystä mukanani oli muitakin; he edustivat juuri tätä tietoista osaa mielestäni joka oli paikalla ensi kertaa ja saatoin selittää heille kaiken olennaisen. Kielsin poimimasta mitään esineitä, vaikka en ole varma miksi.
En myöskään ole aivan varma, miksi pidin rakennusta kirjastona. En muista nähneeni yhtäkään kirjahyllyä. Alimmaisissa kerroksissa se muistutti enemmänkin jonkin suuren kauppakeskuksen varastoa. Avarassa tilassa oli hyllyjä ja tavarapinoja. Ymmärsin tässä vaiheessa myös että rakennus oli tavallaan pyramidimainen - alemmissa kerroksissa etäisyydet olivat huomattavasti suurempia kuin ylemmissä. Tuo on yksinkertaistaen selitetty, sillä unimaailman geografiaa ei voi suoraan verrata valvemaailmaan, mutta tuo on selkein vertaus jonka saatan keksiä.
Olimme lähellä alueen reunaa ja yhdellä seinällä oli jonkinlainen lastauslaiturin tapainen. Laiturin ulkopuolella näytti olevan vain pimeää luolaa ja sieltä kävi kylmä tuuli. Jos kirjastopyramidin alimmat osat ovat jossain alitajuntani perukoilla, mitä kauheita syvyyksiä tuolla ulkpuolella olisikaan?
Lastauslaiturin luona oli kyltti joka kertoi minun olevan hallissa numero 5. Kulkusuuntani vei minut halliin 6, ja tiesin että uloskäynti olisi oleva tuolla jossain.
Seuralaiseni kävivät levottomiksi ja olivat vähällä eksyä ja jouduin toistamiseen kieltämään poimimasta tavaroita. Hallissa vaelsi lisäksemme myös muita ihmisiä, jotka eivät mitä ilmeisimmin nähneet meitä ollenkaan. Selostin seuralaisilleni näiden muiden ihmisten roolia, kerroin, että jos heidän joukossaan näkee jonkun, joka on valvemaailmassa tuttu ja luotettava, häneen saattaisi luottaa myös täällä sillä hän edustaisi jotain turvallista osaa alitajunnasta.
Näin valvemaailmasta tutun mielenterveyshoitajan, ja tervehdin häntä ohikulkiessamme. Tämä teki hänet tietoiseksi läsnäolostani ja hän näytti säikähtäneeltä. Hän kutsui nimeäni, ja kun käännyin hänen puoleensa, hän sanoi, ”Ole varovainen.”
Varoitus oli luultavasti paikallaan sillä syvemmälle kirjastoon edetessäni paikat kävivät hämärämmiksi ja jossain vaiheessa olin tietoinen, että joku seuraa minua. Tässä vaiheessa paikka ei muistuttanut enää varastohallia, vaan huoneet muistuttivat jonkinlaisia keittiöitä tai laboratorioita.
Lopulta unen valtasi painostava läsnäolon tunne joka on ominaista painajaisille jotka sijoittuvat tiettyihin alueisiin unimaailmassani. Ominaista on että jokin entiteetti pyrkii säikäyttämään minut jolloin uni hajoaa kohinaan ja herään paniikissa, ja useimmiten herätän itseni ennen kuin tätä tapahtuu. Nyt olin pitkän ja pohdinnantäytteisen unen jäljiltä tarpeeksi tietoinen itsestäni että saatoin vastustaa tätä. Joskus ennenkin olen tehnyt vastaavissa unissa samoin. Se oli hyvin kiinnostavaa.
Tunsin jatkuvasti vieraan läsnäolon kun se yritti etsiä heikkoa kohtaa, mutta se pysyi näkymättömissä joten en tiennyt kuinka olisin itse saattanut hyökätä. Niinpä uni pysyi jonkinlaisessa pattitilanteessa ja unimaailma hajosi ympäriltämme. Kunnes jossain vaiheessa tunsin kolmannen osapuolen läsnäolon, jonkin suuren ja etäisen joka tuntui toruvan meitä molempia, ja tämän jälkeen uhan tunne lieveni kunnes saatoin herätä normaalisti.
Lastauslaiturin luona oli kyltti joka kertoi minun olevan hallissa numero 5. Kulkusuuntani vei minut halliin 6, ja tiesin että uloskäynti olisi oleva tuolla jossain.
Seuralaiseni kävivät levottomiksi ja olivat vähällä eksyä ja jouduin toistamiseen kieltämään poimimasta tavaroita. Hallissa vaelsi lisäksemme myös muita ihmisiä, jotka eivät mitä ilmeisimmin nähneet meitä ollenkaan. Selostin seuralaisilleni näiden muiden ihmisten roolia, kerroin, että jos heidän joukossaan näkee jonkun, joka on valvemaailmassa tuttu ja luotettava, häneen saattaisi luottaa myös täällä sillä hän edustaisi jotain turvallista osaa alitajunnasta.
Näin valvemaailmasta tutun mielenterveyshoitajan, ja tervehdin häntä ohikulkiessamme. Tämä teki hänet tietoiseksi läsnäolostani ja hän näytti säikähtäneeltä. Hän kutsui nimeäni, ja kun käännyin hänen puoleensa, hän sanoi, ”Ole varovainen.”
Varoitus oli luultavasti paikallaan sillä syvemmälle kirjastoon edetessäni paikat kävivät hämärämmiksi ja jossain vaiheessa olin tietoinen, että joku seuraa minua. Tässä vaiheessa paikka ei muistuttanut enää varastohallia, vaan huoneet muistuttivat jonkinlaisia keittiöitä tai laboratorioita.
Lopulta unen valtasi painostava läsnäolon tunne joka on ominaista painajaisille jotka sijoittuvat tiettyihin alueisiin unimaailmassani. Ominaista on että jokin entiteetti pyrkii säikäyttämään minut jolloin uni hajoaa kohinaan ja herään paniikissa, ja useimmiten herätän itseni ennen kuin tätä tapahtuu. Nyt olin pitkän ja pohdinnantäytteisen unen jäljiltä tarpeeksi tietoinen itsestäni että saatoin vastustaa tätä. Joskus ennenkin olen tehnyt vastaavissa unissa samoin. Se oli hyvin kiinnostavaa.
Tunsin jatkuvasti vieraan läsnäolon kun se yritti etsiä heikkoa kohtaa, mutta se pysyi näkymättömissä joten en tiennyt kuinka olisin itse saattanut hyökätä. Niinpä uni pysyi jonkinlaisessa pattitilanteessa ja unimaailma hajosi ympäriltämme. Kunnes jossain vaiheessa tunsin kolmannen osapuolen läsnäolon, jonkin suuren ja etäisen joka tuntui toruvan meitä molempia, ja tämän jälkeen uhan tunne lieveni kunnes saatoin herätä normaalisti.
Pientä analyysia: En ole vieläkään varma, miksi mieleni nimesi tuon paikan suureksi kirjastoksi, mutta on mahdollista että nimi on suorin mahdollinen käännös jollekin ajatukselle jolle ei ole parempaa kielellistä vastinetta. Jokin varaston kaltainen, mutta siihen sisältyy konnotaatioita informaation säilömisestä. En tosiaan muista että olisin uneksinut tuosta paikasta ennenkin, mutta unessa minulla oli silti vahva tunne, että paikka oli tuttu. Ja luultavasti se onkin.
Unen loppupuolen painajaisosuus oli hyvin tyypillinen esimerkki kauhu-unistani, lukuunottamatta diplomaattiselta vaikuttavaa kolmatta osapuolta jonka kaltaista en muista ennen kohdanneeni. Tämä oli kiinnostavaa.
Unen loppupuolen painajaisosuus oli hyvin tyypillinen esimerkki kauhu-unistani, lukuunottamatta diplomaattiselta vaikuttavaa kolmatta osapuolta jonka kaltaista en muista ennen kohdanneeni. Tämä oli kiinnostavaa.
