Näin paljon unia ja henkilöitä. En millään muista kaikkia.

Tämän ensimmäisen unen olisin kai unohtanut, ellen olisi jossain vaiheessa kirjoittanut muistiin sanaa "hautajaiskulkue". Sen lukeminen palautti unen taas mieleeni.
Jonkinlaista hautajaiskulkuetta siis tarkkailin. He olivat hyvin kaukana, mutta näin heidät halutessani yhtä selvästi kuin jos olisin kiikareita käyttänyt. Maailma oli jonkinlainen räme.
Kulkueen jäsenet olivat ihmistä muistuttavia olentoja, jotenkin karikatyyrimäisiä ja oudon muotoisia. Jotkut olivat vihreitä.
Paitsi että näin heidät kaukaa aivan selvästi, kykenimme myäs juttelemaan puheäänellä. Keskustelukumppanini äänessä ei ollut surua, eikä hautajaistilaisuus muutenkaan vaikuttanut erityisen masentavalta.

Yhden unen tarinaa en muista, mutta yhdessä vaiheessa eräs nainen makasi avoimessa ruumisarkussa. Hän oli kalpea, tai oikeastaan sinertävä, mutta ei kuollut, enkä tiedä miksi hän oli arkussa.
Arkku saattoi olla jossain vaunuissa. Tarkoituksena oli ehkä saattaa hänet turvaan. Miljöö oli hyvin maalaismainen.
Joku mies lähestyi arkkua epäileväisenä. Hän raotti naisen silmäluomia. Silmät olivat aivan valkoiset, ja samassa koko uni hukkui voimakkaaseen ääneen ja eräänlaiseen vääryyden tunteeseen. Heräsin ja tuo tunne aaltoili vielä voimakkaana kehossani, se tuntui inhottavalta.
Samantapainen tunne on usein painajaisista herätessä, mutta tämä oli jollakin tapaa erilainen.

Kolmannessa unessa olin lumen saartamassa pikkukaupungissa. Joukko ihmisiä oli joutunut outojen susiolentojen raatelemaksi, ja jostain syystä minua syytettiin murhista.
Sain vaikutelman että kaupungin asukkaat tiesivät hyvin ihmissusien olemassaolosta, mutta siitä vaiettiin eikä selityksiäni edes kuunneltu oikeudessa.
Onnekseni kaupungissa oli käymässä toinenkin ulkopuolinen joka ryhtyi puolustajakseni, ja yhdessä saimme tuomiota lykättyä istunnosta toiseen, vaikka kaikki muut olivat meitä vastaan.
Muistan puolustajastani että hän oli mies ja hänellä oli pyöreät silmälasit.