Varhaisin tältä unijaksolta muistamani uni alkoi ympäristössä joka muistutti osittain paikallisen kirjaston sisätiloja, mutta vaikutti osin olevan ulkona. Tai se ikäänkuin välkkyi, oli välillä jompaa kumpaa ja välillä molempia yhtäaikaa. No, tämä vaihe oli joka tapauksessa sellaista "arkista unta". Jos mitään unta voi ikinä pitää vähemmän tärkeänä, niin tämä arkiseksi kutsumani on juuri sellaista. Selostan sen silti lyhyesti, koska se toimi väylänä kiintoisampaan uneen.
Olin siis typerä lapsi ja leikin käsikranaatilla jonka olin löytänyt jostain. Se posahti mutta kukaan ei vahingoittunut, vaan jäin silti kiinni ja poliisit veivät minut jonnekin.
Tästä alkoi välivaihe kahden unen välillä. Kranaattisekoilu oli unohtunut enkä ollut enää lapsi, mutta oli tunne että olin ehkä syytettynä jostain.
Minua ja ryhmää muita ihmisiä vietiin jossain tutkimuskeskuksessa. Menimme maan alle mukanamme joukko professoreita joilla oli yllään Half-Life pelistä tutut HEV-suojapuvut. Tai ainakin unessa jotenkin tiesin että kyseessä olivat juuri nämä puvut, vaikka ne näyttivätkin kömpelömmiltä ja muutenkin erilaisilta kuin pelissä. Meille muille annettiin vain kaasunaamarit.
Luulen että itse Gordon Freeman oli joukossa mukana.
Portaat päättyivät käytävään, ja heti portaikkoa vastapäätä olivat ikkunoilla varustetut pariovet. Oven takana oli hämärä huone, ja siellä oli Half-Lifesta tuttuja "zombeja", eli ihmisiä joita parasiitit olivat muokanneet, sekä myös koiria joita tosin ei pelissä ollut. Proffat selittivät otusten vaarallisuudesta, ja miten ne olivat äärimmäisen voimakkaita. Huomautin että tuollaisen HEV-puvun kanssa varmaan pärjäisi noille otuksille. Proffa ihmetteli että mistä minä tiedän näistä puvuista. Selitin että tunnistan joitakin siinä käytettyjä komponentteja, ja ymmärsin että unen maailmassa minua pidettiin jonkinlaisena tiedemiehenä tai alan opiskelijana. Freeman katsoi minua tietävästi hymyillen.
Seurasi sekava vaihe. Oven takana ei ollut enää hirviöitä, mutta sen sijaan osa ryhmämme suojautumattomista jäsenistä oli siellä. Käytävän puolelle jääneet olivat syvästi kiihtyneitä jostain eivätkä kiinittäneet huomiota huoneeseen. Minä olin yhtäkkiä enää aineeton tarkkailija, ja saatoin vain katsella kun huoneen toiselta puolelta pimeästä oviaukosta alkoi tulemaan zombeja. Huoneessaolijat olivat selin zombeihin eivätkä huomanneet.
Seuraavaksi huoneessa olijat olivat poissa ja kaikki olivat entistä kiihtyneempiä. Muistan että unen loppupuolella taistelin sellaisen koiran kanssa. Väänsin sen leukoja erilleen yrittäen halkaista sen pään, ja pelkäsin että se ehtisi purra.
Myöhemmin toisessa unessa olin maanalaisessa rakennuksessa. Siellä oli jokin outo laite, kuin ikivanha tietokone. Ymmärsin että tuo rakennus oli jonkinlainen unohdettu armeijan tukikohta, ja tämä laite oli kommunikointiväline. Viestiminen tapahtui puheen sijasta tekstinä.
Sain laitteen käynnistettyä ja pienelle ruudulle tuli tekstiä. Minuun otti yhteyttä joku henkilö joka ihmetteli miten olin löytänyt tämän rakennuksen ja mitä helkkaria oikein tein siellä. Yritin selittää, mutta sormeni tuntuivat kankeilta enkä saanut kirjoitettua tarpeeksi nopeasti. Keskustelukumppanini turhautui ja ilmoitti että minua tullaan noutamaan.
Näppäimistön kohdalle sulkeutui kahle joka olisi vanginnut ranteeni ellen olisi äkkiä vetänyt kättä pois edestä.
En tiennyt kauanko kestäisi että sotilaat(?) olisivat täällä. Aioin ensin paeta hissillä, mutta tulin sitten ajatelleeksi että juuri sitä kautta minun odotettaisiin poistuvan.(vaikka oikeastihan minun odotettiin olevan yhä kiinni koneessa) Joten lähdinkin toiseen suuntaan.
Tässä taas nopeasti sutaistu pohjapiirros huoneesta.
1 Itse laite2 Hissi
3 Käytävä joka vei syvemmälle tukikohtaan(?)
Myöhemmin oli vielä yksi uni, mutta en muista yksityiskohtia enää kunnolla koska en kirjoittanut siitä heti herättyäni. Muistan vain että meitä oli neljä henkilöä siinä. Jokaisella meistä oli oma ase, mutta aseet olivat jotenkin naamioituja ja näyttäytyivät yksinkertaisina puusauvoina. Yhden henkilön(ehkä minun) ase oli todellisuudessakin sauva.
No comments:
Post a Comment