Tarina jatkui katkeillen erilaisten unien halki. Varsinaisesti se tuntui alkavan kun pääsimme metsään jossa oli paljon puita kaadettu. Ystäväni selittivät minulle että näillä kyseisillä puilla on erityistä arvoa, ja meidän täytyy saada ne kuljetettua erääseen kaukaiseen paikkaan.
Kannoimme tukkeja rinteeseen ja vieritimme niitä sitten alas joenrantaan. Tarkoitus oli uittaa ne jokea pitkin alavirtaan, ja määränpäästä ei olisi pitkä matka toiseen jokeen, henkijokeen, joka virtasi lähellä. Sinne tukit oli saatava.
Olin suurimman osan ajasta skeptinen suunnitelmaa kohtaan. En nähnyt siinä mieltä, enkä uskoisi että onnistuisimme tehtävässä ennen aamua. Sitten näin vedessä näyn. Naisen kasvot. Ensin hän oli selvästi ihminen, mutta sitten kasvot alkoivat muuttumaan ja ymmärsin katsovani jonkinlaista henkiolentoa. Näky vakuutti minut tehtävän tärkeydestä.
Tiesimme ettemme saisi kaikkia tukkeja matkaan ennen aamua, mutta toivottavasti ainakin suurimman osan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment