Robotti ja koira

Pitkästä aikaa uni, jossa oli hyvin narratiivinen rakenne.

Elettiin jonkinlaisen suuren tuhon jälkeistä aikaa. Olin sairaalassa hoidettavana saatuani säteilymyrkytyksen. Makasin sängyllä ja kone erotteli verestäni radioaktiviisia partikkeleita, ja se tuntui melko hirveältä.

Siinä maatessani mietin, että miten päädyinkään tähän tilanteeseen. Palasin mielessäni aiempiin tapahtumiin, kun kolusin romujen täyttämää ojaa jonkin raunioituneen rakennuksen lähellä. Rakennuksen edustalla seisoi pitkä rivi liikkumattomia hahmoja, identtisiä trenssitakkiin pukeutuneita miehiä. Ne näyttivät orgaanisilta ihmisiltä, mutta olivat keinotekoisia.

Joku jossain vaiheessa maailmaa hallinnut tyyppi oli luonut nämä koneet palvelijoikseen, ehkä omaksi kuvakseen tai idealistiseksi versioksi itsestään. Minulla ei ollut yhtään enempää tietoa kyseiseen häiskään liittyen, ja ehkä hän oli jo ajat sitten kuollut. Robottipalvelijat olivat yhä elossa, mutta ne pysyisivät paikallaan kunnes tapahtuisi jotain, mihin ne oli ohjelmoitu reagoimaan, tai kunnes ne saisivat suoran käskyn johtajaltaan.

Näkökulma siirtyi äkkiä yhteen roboteista, mutta en ole varma olimmeko enää samassa ajassa. Tämä yksilö oli ainoana joukostaan kyennyt jotenkin murtautumaan irti ohjelmoinnistaan siinä määrin, että kykeni ohjelmoimaan itsensä uusiksi. Hän poisti kaikki loput rajoitteet jotka sitoivat häntä alkuperäiseen tehtäväänsä, ja lähti lätkimään.

Hän vietti jonkin epämääräisen ajan ihmisten joukossa, ja hänen seuralaisensakin uskoivat hänet orgaaniseksi ihmiseksi. Robotti ei kuitenkaan oikein välittänyt ihmisten seurasta, ja lähti lopulta omille teilleen.

Hän päätyi asumaan hylättyyn kouluun, jossa hän sivisti itseään pänttäämällä video-oppimateriaalia. Koulun opetus oli ilmeisesti aikanaan tapahtunut täysin tietokoneiden avulla, ja robotti jaksoi käydä materiaalia läpi tauotta.

Aika eteni unessa harppauksin, ja jossain kohtaa robotti oli löytänyt ja adoptoinut kulkukoiran. Hän oppi rakastamaan. Hän piti koirasta hyvää huolta, ja he elivät yhdessä monta vuotta.

Unen loppupuolella koira oli kuollut vanhuuteen. Viimeinen muistikuvani on, kun robotti kaivoi sille hautakuoppaa. Hän oli myös tehnyt hautakiven. Heräsin itkien.