Barbaareja ja hevosia

Unessa esiintyi eri maiden barbaariheimoja, joilla kaikilla oli oma tietynlainen pukeutuminen ja jokin suosikkiase. Muuan hahmoni, Tarmo Verenhukka, oli barbaarien joukossa, ja hän kuului kirveitä suosivaan heimoon, vaikka kirjoitankin hänet miekan kanssa. Heimot eivät olleet hyvissä väleissä keskenään.

Myöhemmin eräässä toisessa unessa pakenin sotaa. Talutin hevosta juostessani, tai oikeastaan työnsin sitä edelläni kuin se olisi ollut auto josta on tankki tyhjänä. Sitten keksin että hevosella voi ratsastaakin.
Satulaa ei ollut, makasin vain hevosen selässä ja pidin sen kaulasta kiinni. Se totteli hämmästyttävän hyvin ohjausta, ja meni sinne minne halusinkin.

Myöhemmin, kokonaan toisessa unessa, istuin kuistilla juomassa teetä seuranani joku joka tuon unen maailmassa oli vaimoni, sekä joku hienosti pukeutunut ja hermostuttava kaveri josta emme kumpikaan oikein pitäneet.(ainakaan unen maailmassa. näin jälkeenpäin pidän kyllä.) Kerroin tuosta tottelevaisesta hevosesta, ja tuo lipevä kaveri muistutti minua että hevoset eivät ole luonnostaan sellaisia, vaan tottelevaisuus oli todennäköisesti julman koulutuksen seurausta. Hän painotti asiaa jollakin hunneihin liittyvällä kertomuksella, mutta en muista kuinka se kuului.

Perhearvoja

Ensimmäisessä unessa jonkinlainen sota oli syttymässä. Minulla oli kiire värvätä joukkoja mukaan tulevaan taisteluun. Porukassamme oli joitakin pelihahmoja, mm. Sonic the Hedhehog, Tails "Miles" Prower, ja Ryu Hayabusa. Ajelimme autolla lisää porukkaa etsimässä oman naapurustoni alueella.(en ole varma kuka ajoi)
Naapuri ei päässyt mukaan taisteluun, hänellä oli oma koti täynnä vihamielisiä henkilöitä. Kävin koputtamassa omalle ovelleni, mutta kukaan ei vastannut. Vasta autoon noustuani tajusin, että tietenkään en voi avata ovea koska olen nukkumassa, enkä anna ikinä koputusten häiritä nukkumistani.


Toisessa unessa olin perheen isä. Rikollisjoukko piti perhettäni vankina talossa jossain syrjäkylällä. Lähdin yksin haulikon kanssa pelastamaan heitä.
Vastoin kaikkea todennäköisyyttä, tai sitten toimintaelokuvien lakien mukaisesti, sain heidät tapettua yksi kerrallaan ilman että perheenjäseneni haavoittuivat.
Viimeinen roisto oli huoneessa kahdestaan tyttäreni kanssa ties mistä syystä. Onneksi tyttö oli onnistunut yllättämään roiston ja iski tätä nyt toistuvasti veitsellä rintaan. Selitin hänelle että annahan nyt isin lopettaa tämä mies haulikolla, tarpeetonta kärsimystä emme suvaitse.
Mutta emme sittenkään pitäneet mitään kiirettä, katselimme verta vuotavaa ja kirkuvaa rosvoa hyvän tovin ennen kuin ammuin. Taisin ajatella että tytölle teki hyvää nähdä pahantekijänsä kärsivän vähän, vaikka tiesinkin että vaimoni ei olisi hyväksynyt moista ajatusta meiltä kummaltakaan.

En tiennyt piileskelikö roistoja vielä talon ympäristössä, joten latasin haulikon ja soitin hätänumeroon. Unissa puhelimella soittaminen on jostain syystä hyvin kömpelön tuntuista, ja kestikin jonkin aikaa että pääsin läpi. Pyysin lähettämään poliisit talolle. Ihan melkein muistan tien nimen, mutta en ihan.

Temppeli

Temppeli oli korkealla kukkulan tai vuoren laella. Samalla se oli myös jollain tapaa piilossa, sitä ei voinut löytää ellei tiennyt mitä etsi.
Astuessani sisään ääni puhutteli minua ja kertoi temppelistä. En muista enää tarkkaan mitä kaikkea se kertoi ja mitä havaitsin itse.
Temppelin lattia oli veden peitossa, ja ääni kertoi veden olevan hedelmällistä. Se käytti vedestä nimitystä aqua.
Huone oli sangen pieni ja hämärä. Vastakkaisella seinällä oli neljä ikonia jotka esittivät eri jumaluuksia. Jostain syystä minulla on käsitys että ne olivat hindujumalia. Keskellä, seuraavaan huoneeseen johtavan oven päällä oli vielä yksi ikoni joka ymmärtääkseni edusti vettä, tai ainakin samaa asiaa kuin tämä temppelin lattialla oleva vesi. Seuraava huone oli niinikään veden vallassa.
Ulkona oli syysyö ja temppelissäkin oli viileää, mutta en epäröinyt uida vaatteet päällä.


Pari päivää aiemmin uneksin sodasta. Ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen sisällisota, koska taistelimme naapurikunnan asukkaita vastaan. Kyseisen kunnan nimi ei selvinnyt, kuten ei omanikaan, joten en tiennyt oliko se asuinkuntani. En tunnistanut paikkoja. Suhtauduin sotaan jotenkin välinpitämättömästi.
Muistan että taistelimme samalla puolella isäni kanssa, ja saimme tuhottua kaksi vihollisen ajoneuvoa. Minulle myönnettiin mitali jostain. Se ei tuntunut tärkeältä.
Myöhemmin unessa olin jo jossain toisaalla, ja olin jo unohtanut koko jutun kun minulta kysyttiin mitä olen tehnyt viimeaikoina. "En oikein mitään. Ainiin, taistelin sodassa."

Toisessa unessa samana yönä(tai päivänä, en muista) olin menossa kotikyläni viimeisiin tanssiaisiin, mutta ensin täytyi ostaa henkselit.