Haaste?

Taas jotain minkä uskon olleen eräänlainen haaste. Tällä kertaa hallitsevana tunteena oli pelko, tai oli ainakin tarkoitus olla.

Olin entisessä kotikylässäni, vanhan talomme kuistilla. Autoja kaahasi pitkin kylää, aina välillä ajaen myös pihamme poikki.
Tiesin uneksivani, joten yritin ajatella autot kadoksiin. Se ei kuitenkaan onnistunut ilman että unen rakenne olisi hajonnut, minulla oli liian vähän valtaa täällä. Mutta pystyin kuitenkin nopeuttamaan autoja ajattelemalla, ja saamaan ne törmäilemään puihin.
Yhdessä vaiheessa tuon kylän aikainen naapurini ajoi pihan poikki hyvin pienellä traktorilla. Huusin hänen nimeään mutta hän ei kuullut, joten laitoin hänen traktorinsa törmäämään puuhun.(hän ajoi hyvin hiljaa)
Hän jäi istumaan traktoriin selin minuun. Nyt tuli se tuttu tunne painajaisunista joka enteilee jotain pelottavaa, se joka yleensä saa minut suunniltani kauhusta vaikka tietäisinkin uneksivani. Mutta tällä kertaa pystyin jostain syystä suhtautumaan tilanteeseen maltillisesti. En lainkaan yllättynyt kun naapurini yhtäkkiä kääntyi minua kohti kauhea virne naamallaan ja päästäen korisevaa ääntä. Hän alkoi lähestyä minua, joten iskin häntä lujaa kasvoihin.
Tämän jälkeen kauhutunne oli ohitse, ja naapurini oli taas oma itsensä.

En ole varma selvisinkö haasteesta. Ehkä minun olisikin pitänyt löytää rakentavamapi ratkaisu tilanteeseen. Liian usein turvaudun (unissa) väkivaltaan kun pelko saa vallan.