Muistan suunnilleen miltä talo näytti ulkoa päin, ja miltä piha näytti. Kesäilta oli pimeä. Talon ovi oli pienten rappusten etäisyydellä maasta, ehkä siksi että olimme lähellä jokea tai järveä.
Eteistä ei ollut, vaan heti oven takana oli huone jossa he tanssivat. Naisen tunsin joskus kauan aikaa sitten, miestä en ole ikinä tavannut.

Musiikki soi vanhasta levysoittimesta. Soittimen yläpuolella seinällä oli taikapeili. Olin pariskunnalle näkymätön, mutta he pystyisivät näkemään kuvajaiseni peilistä.
Seurasin heidän tanssiaan ja vastustin halua näyttäytyä peilin edessä. Talon koira tiedosti läsnäoloni, mutta ei pitänyt minua vieraana. Silittelin koiraa ja toivoin etteivät tanssijat huomaisi mitään.

Mies katosi jossain vaiheessa. Hain morsiamen tanssiin. Hän ei hätkähtänyt kun huomasi tanssivansa näkymättömän miehen kanssa. Luulen että se oli valssia, vaikka en ole kovin hyvä siinä. Tanssimme kappaleen loppuun, sitten kuiskasin hänelle: "Kiitos kaikesta."
Otin hattuni ja takkini jotka jostain syystä olivat naulakossa, ja puin ne ylleni vaikka tiesin tämän tekevän minut osittain näkyväksi. Käsineeni olivat lipaston päällä, mutta nainen ehti ottaa toisen niistä. Pyysin sitä takaisin, mutta hän sanoi säilyttävänsä sitä kunnes tulen käymään seuraavan kerran. Otin tilalle yhden hänen käsineistään, ja poistuin talosta.