Muistan suunnilleen miltä talo näytti ulkoa päin, ja miltä piha näytti. Kesäilta oli pimeä. Talon ovi oli pienten rappusten etäisyydellä maasta, ehkä siksi että olimme lähellä jokea tai järveä.
Eteistä ei ollut, vaan heti oven takana oli huone jossa he tanssivat. Naisen tunsin joskus kauan aikaa sitten, miestä en ole ikinä tavannut.

Musiikki soi vanhasta levysoittimesta. Soittimen yläpuolella seinällä oli taikapeili. Olin pariskunnalle näkymätön, mutta he pystyisivät näkemään kuvajaiseni peilistä.
Seurasin heidän tanssiaan ja vastustin halua näyttäytyä peilin edessä. Talon koira tiedosti läsnäoloni, mutta ei pitänyt minua vieraana. Silittelin koiraa ja toivoin etteivät tanssijat huomaisi mitään.

Mies katosi jossain vaiheessa. Hain morsiamen tanssiin. Hän ei hätkähtänyt kun huomasi tanssivansa näkymättömän miehen kanssa. Luulen että se oli valssia, vaikka en ole kovin hyvä siinä. Tanssimme kappaleen loppuun, sitten kuiskasin hänelle: "Kiitos kaikesta."
Otin hattuni ja takkini jotka jostain syystä olivat naulakossa, ja puin ne ylleni vaikka tiesin tämän tekevän minut osittain näkyväksi. Käsineeni olivat lipaston päällä, mutta nainen ehti ottaa toisen niistä. Pyysin sitä takaisin, mutta hän sanoi säilyttävänsä sitä kunnes tulen käymään seuraavan kerran. Otin tilalle yhden hänen käsineistään, ja poistuin talosta.

Sinä saat kapinoida

Olin lähes täysin unohtanut tämän unen, kun selasin äsken muistiinpanoja ja se palautui mieleen. Kirjoitan nyt niin tarkasti kuin muistan, mutta osa yksityiskohdista on jo häipynyt mielestäni.

Varjostin jotakuta tyyppiä rakennuksessa. Hän oli ilmeisesti jokin iso pamppu, sillä hänellä oli mukanaan kaksi henkivartijaa. Muistan että olin näkymätön, mutta kuljin silti varovasti.
Seuraamani henkilö oli pitkä ja vaikuttavan näköinen. Hän oli myös hyvin tutun oloinen.

Jossain vaiheessa saavutin heidät, ja tulin näkyväksi. Puhuin seuraamani miehen kanssa. Kävelimme kohti hissiä, ja henkivartijat menivät edellä. Emme kuitenkaan ehtineet astua hissiin, kun hän painoi nappulaa ja hämmästyneet henkivartijat katosivat näkyvistä. Kävelimme yhdessä, ja hän sanoi "Sinä saat kapinoida, mutta lampaat eivät." (juuri tuon lauseen olin kirjoittanut muistiinpanoihin, joten uskon lainauksen olevan sangen tarkka)

Uni päättyi huoneeseen jossa lattia puuttui melkein kokonaan, ja alhaalla näin auringonlaskun värjäämän pilvisen maiseman. Ymmärsin että olimme ilmalaivassa. Seuraamani mies seisoi aukon reunalla ja puhui, mutta en enää muista sanoja.