Vierailin unessani kahdessa maailmassa. Ne olivat unilleni tyypillisiä käytäväkomplekseja joiden keskiössä oli yksi iso huone, jonkinlainen turvapaikka. Maailmat olivat pohjakaavoiltaan jokseenkin identtisiä, mutta molemmilla oli oma ahdistava tunnelmansa ja luonteensa.
Ensimmäinen oli kuoleman maailma. Siellä kaikki oli harmaata ja kylmää. Kuoleman maailman käytävät olivat uhkaavia vain passiivisella tavalla, sain vaikutelman unohdetuista ja hylätyistä asioista, seinien sisällä nukkuvista salaisuuksista, jotka saattaisivat raottaa silmiään jos niitä tutkisi liian tarkasti.
Lihan maailma oli paljon kammottavampi paikka. Se oli sykkivä ja punainen, ja vahva väkivallan uhka oli läsnä. Käytävillä kulki vihainen mies joka kertoi pystyvänsä repimään kaikki ovet auki, mutta keskimmäiseen huoneeseen johtavaa ovea hän ei kyennyt avaamaan. Tämä vahvisti mielikuvaani kyseisestä huoneesta jonkinlaisena turvapaikkana. Lihamaailmaa tutkiessani muistan myös verranneeni keskimmäistä huonetta munuaiseen jonkin suuren vartalon keskellä. En ole varma mikä logiikka tuohon liittyi, mutta kuten tavallista, unen aikana se tuntui järkevältä.
Analyysia:
Melko itsestäänselvästi maailmat kuvasivat sellaisia inhottavia alueita alitajunnastani joita meillä kaikilla on. Lihan maailma oli täynnä ihmiselle tyypillistä tyhmää, apinamaista raivoa, jollaista älykäs ihminen voi oppia hallitsemaan itsessään.
Kuoleman maailma sen sijaan tuntui sisältävän jotain vanhempaa ja synkempää. Liskon muistoja. Jotain niin outoa ja vierasta, etten osaa arvioida onko se edes uhkaavaa. Se on jotain mille ei ole paikkaa tässä siistissä ja järjestetyssä nykymaailmassamme, mutta kuitenkin se on jotain mikä piileksii meistä jokaisen alitajunnassa, ja kenties vaikuttaa päätöksiimme.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment