Väsymätön konstaapeli ja muita unia

Nukuin erittäin sikeästi. Monista yön aikana näkemistäni unista muistan kolme lyhyttä pätkää, herättyäni kahteen otteeseen kirjoittamaan niitä ylös. (tästä on tullut jo automaattinen tapa, herään usein mielenkiintoisen unen jälkeen vaikka en edes tiedostaisi uneksivani.)

Ensimmäiseen muistamaani uneen liittyi mahdollisesti jokin pidempi tarina, mutta se on enimmäkseen pyyhkiytynyt mielestäni. Unessa minä - tai unen hahmo jonka kautta koin unen - ja joku naispuoleinen ystäväni olimme kulkeneet pitkän matkan maanalaisia tunneleita pitkin. Olimme väsyneitä, mahdollisesti haavoittuneitakin, ja vielä oli jäljellä pitkä kiipeäminen korkeaan torniin - en tiedä miksi.

Viimeisessä maanalaisessa huoneessa meitä vastassa oli ystävällinen poliisikonstaapeli. Hän oli hyvin pitkä, yli parimetrinen, ja erittäin vahvan ja reippaan oloinen. Hän halusi auttaa minua ja ystävääni kaikin tavoin, ja suostui kantamaan meidät molemmat ylös radiotorniin.
Oli selvää että kahden aikuisen ihminen kantaminen lukuisia portaita ylös ei käynyt hänen voimilleen juuri lainkaan, mutta torniin meneminen ahdisti häntä jonkin verran. Ymmärsin että hän pelkäsi korkeita paikkoja, mutta oli valmis taistelemaan pelkoaan vastaan auttaakseen meitä.

Tämä ei tullut unessa esille millään tavalla, mutta muistan ajatelleeni että konstaapeli saattoi olla robotti. En osannut muuten selittää hänen suuria voimiaan. Tämä ajatus, yhdessä hänen sydämellisen luonteensa kanssa toi mieleen tv-sarja Eurekan apulaissheriffi Andyn, vaikka tämä ei näytäkään lainkaan uneni hahmolta.


Toinen muistamani kohtaus on pitkästä sarjasta unia jotka liittyivät entiseen kotikylääni, ja joilla oli keskenään hyvin vähän tekemistä. Muistamassani tilanteessa olin kyläkoulun pihalla, kävelin nurmikentällä, kun sain todistaa eriskummallista näkyä. Hevonen ilman ratsastajaa ja lampaalla ratsastava tyttö laukkasivat kilpaa nurmikentällä. He kulkivat vastapäivään. Tämä tuntui jostain syystä hyvin merkitykselliseltä, vaikka kerrankin minulta ei löydy mitään tulkintaa.
Melko pian tämän jälkeen kimppuuni hyökkäsi joitakin eläimiä, mutta en enää muista mitä ne olivat. Mahdollisesti sikoja, koiria, tai pieniä hevosia. Olisi pitänyt kirjoittaa muistiin. Muistan että aivan kuin joku ääni olisi kannustanut minua taistelemaan niitä vastaan ja nousemaan ylös, mutta en uskaltanut nousta yrittäessäni suojata itseäni mahdollisimman tehokkaasti.


Kolmanteen kohtaukseen liittyi myös taistelua.
Olin nyt selkeästi oma itseni, mutta vanhempana, yli 30 vuotiaana. Olin ilmeisesti muuttanut takaisin vanhaan kotikylääni, taloon jossa asuin lapsena. Pari kylän miestä tuli toivottamaan minua tervetulleeksi, ja kertoivat että heillä oli aina tapana tapella kunnolla uusien tulokkaiden kanssa.

Kylässä kylän tavalla, ajattelin, ja aloimme mäiskimään. Se oli sellaista tervehenkistä, reipasta nujakointia jossa tarkoituksena ei ollut satuttaa toista vaan päästää vain höyryjä pihalle. Siihen ei liittynyt vihan ja pelon tunteita jotka yleensä ovat läsnä unieni taisteluissa; tämä oli vain hauskanpitoa.
Minä jäin viimeisenä pystyyn ensimmäisestä erästä. Tunnelma oli hyväntuulinen. Sovimme, että jatkamme hutkimista myöhemmin.

Kolme unta

Ensimmäisessä unessa kuljin pitkin käytäviä jotka olivat täynnä sinistä nestettä. Sitä oli mahdollista hengittää, mutta sen läpi oli hyvin hidas kävellä. Tämä oli aineen tarkoituskin, ymmärsin. Tämän paikan asukkaat pyrittiin pakottamaan kiireettömyyteen ja hitauteen. Vartijat seurasivat kulkuamme.
Huoneet olivat vapaita sinisestä aineesta. Olin nyt jonkinlaisessa kirjastossa, osastolla joka sisälsi sitaatteja elokuvista ja muista kohteista. Joillekin kohteille oli varattu kokonaisia huoneita. Etsin Quake-pelin sitaatit, niille oli vain yksi kirja. En kuitenkaan tunnistanut yksiäkään sitaateista peliin kuuluviksi.

Toisessa unessa olin muiden ihmisten kanssa rakennuksessa josta yritimme ilmeisesti pelastaa joitakin vangittuja. Rakennus oli korkea pilvenpiirtäjä, ja täynnä aseistettuja vartijoita. Uni oli selviytymistaistelua. Pelkäsin eniten että jäisin vangiksi, halusin enää vain tappaa kaikki viholliset tai kuolla itse.
Jossain vaiheessa olin hississä matkaamassa toiseen kerrokseen ja lataamassa aseitani. Hissi pysähtyi jossain kerroksessa ja kyytiin tuli joukko miehiä. Ensin säikähdin, mutta sitten huomasin että he olivat pukeutuneet sinisiin haalareihin, eli olivat rakennuksen selliosastolta paenneita vankeja. Hissin taas pysähtyessä lähdimme yhdessä taistelemaan.

Kolmannessa unessa olin ihastunut palkkatappajaan. Hän oli nainen, ja kantoi samaa nimeä kuin eräs Nintendon pelihahmo, mutta muita yhtäläisyyksiä ei ollut. Hän oli kylmä ja armoton, eikä halunnut päästää ketään lähelleen. En ole enää varma miksi hän unessa vieraili luonani, ja miksi hän ei tappanut minua ärsyynnyttyään yrityksiini ystävystyä. Lopulta hän aina katosi takaisin yöhön.

Muistelen että tappajan puku oli tummaa sinistä. En ole varma onko tällä merkitystä.

Tämän päivän unia

Unessa oli eräs hahmo joka on elänyt mielessäni pitkän aikaa. Ei varsinaisesti unissa, vaan siellä missä tarinoiden hahmot elävät. Stereotypinen paha hallitsija, mustahaarniskainen pimeä lordi. Hän oli samaa arkkityyppiä kuin tässä unessa esiintynyt johtaja.

Hänen valtakuntansa oli hyökkäyksen alla. Hallitsijalla oli poika ja tytär, ja hän käski heidän paeta. He lensivät jonkinlaisilla olennoilla jotka muistuttivat lepakoita, mutta niiden ruumis oli paikoin kuin kiveä. Ne olivat äärimmäisen raskaita, mutta lensivät silti vaivatta ja kykenivät kannattamaan matkustajia selässään.
Tie valtakunnasta turvapaikkaan oli jonkinlainen pitkä vuorenharjanne jonka yläpuolella hallitsijan lapset lensivät. Turvapaikassa tapahtui jotain ja dialogia käytiin, mutta en muista enää tarkkaan. Tytär kuitenkin halusi mennä takaisin puolustamaan isäänsä, kun taas poika oli varma että hän pärjäisi yksinkin, ja että heillä kahdella olisi tärkeää tehtävää turvapaikassa. Lopulta he kuitenkin lähtivät molemmat lentämään takaisin isänsä avuksi.
Olin unessa aineeton sivustakatsoja. Olin heidän mukanaan kun he lensivät takaisin. Vuorenharjanteen yllä oli pilviä, ja he yrittivät jostain syystä lentää mahdollisimman monen pilven läpi.


Eräässä toisessa unessa oli pitkä tarina jonka yksityiskohtia en pysty kunnolla muistamaan. Olin jonkun sekalaisen porukan mukana, etenimme maanalaisessa rakennuksessa. Rakennus oli enimmäkseen äärimmäisen vanhaa tekoa, ja seinät olivat kiveä.
Yhdessä vaiheesssa oli maanalainen järvi tai allas jonka ylitimme purjelaivalla. Laiva tuntui naurettavan ylimitoitetulta järven kokoon nähden. Aloimme ensin avaamaan purjeita, mutta sitten tajusimme sen turhaksi, ja tönimmekin vain airoilla vauhtia seinistä ja järven matalasta pohjasta.
Joukkomme jäsenten keskellä oli vahvoja jännitteitä. Ilmeisesti ainakin osa meistä, ehkä jopa useimmat, olimme mukana vastoin omaa tahtoamme. Jossain vaiheessa aloimme juonimaan pääsyä pois tästä tilanteesta.

Myöhemmin, kolmas uni. Sijoittui vanhan kotikyläni kouluun, tarkemmin sanoen liikuntasaliin. Se oli oikeasti hyvin pieni huone, mutta unessa siellä oli enemmän tilaa. Meitä oli kaksi vastakkaista joukkoa, ja olimme valmistautumassa taisteluun. Taistelukin kai käytiin, mutta en muista sen kulusta juuri mitään. Jossain vaiheessa kuitenkin muistin kätkeneeni aseita(lähitaistelu-) koulun kaappiin, ja kävin hakemassa ne.
Myöhemmin taistelun loputtua keskustelin aseista ja tekniikoista erään vastapuolelle kuuluneen henkilön kanssa. Mikä tahansa riitamme aihe olikaan ollut, se oli nyt selvitetty ja keskustelimme kaikessa rauhassa kuin ystävät.

Eräs uni jonka näin pari päivää sitten:
Siinä oli pullollinen jotain outoa ainetta, joku sanoi sen olevan valmistettu jonkun alkemian kaavan mukaan. Aine sai minkä tahansa orgaanisen aineen versomaan kukkaa. Hautasimme leivänmuruja maahan ja kaadoimme ainetta päälle, niin sieltä alkoi kasvamaan jonkinlainen taimi.
Aine oli vaaleanvihreää.

Taistelu ja sairaala

Kerroin viimeksi unesta jossa nainen makasi ruumisarkussa. Uni loppui kauhun tunteeseen ja eräänlaiseen kohinaan.
Samanlaisia heräämisiä on tullut muitakin. Toistuva elementti on että joku unen hahmoista säikähtää jotakin, ja tuo säikähdys laukaisee kohinan.

Yhdessä tällaisessa unessa olin laivassa. Pienehkö purjevene oikeastaan. Taisin olla vain katsojan roolissa. Itse hahmoina olivat Aku Ankka ja veljenpojat.(yllättävän paljon Ankkalinnan hahmoja unissani viimeaikoina)
Joku mystinen hiippari kävi juttelemassa Akulle ja lähti sitten pois. Kävellen kaiketi. Ehkä laiva oli maalla tai jäälautalla, oli liian pimeää jotta olisin voinut nähdä.
Vähän myöhemmin Aku ja pojat olivat muutaman metrin päässä laivasta(en edelleenkään nähnyt millä maaperällä), ja muukalainen lähestyi taas, sellaisesta kulmasta että pojat eivät huomanneet häntä. Aku oli rentoutuneen oloinen ja sanoi että tuolta hän(?) taas tulee, mutta silti pojat säikähtivät tulijaa. Ja taas se hirveä kohina ja kauhu! Oli pakko herätä koska en kestänyt sitä.

No, eilen se tuli taas. Olin hyvin kevyessä unessa, tiedostin vielä valvemaailman ympäristön. Ei ollut vielä unikuvia, vaan ainoastaan hämäriä aistimuksia. Ja niiden joukosta aistin jonkun lähestyvän. Taas tuo jo nyt tutuksi käynyt tunne. Pelko oli läpitunkevaa ja halusin paeta sitä heräämällä. Mutta kenties unen pinnallisuuden takia tohdin vastustaa sitä, ja jäinkin uneen.
En ole ihan samanlaista tunnetta kokenut aiemmin uneksiessa, enkä osaa kuvaillakaan sitä kunnolla. Se oli ihan hirmuinen mylläkkä. Olin kuin myrskyn keskellä. Kamppailin tuon tuntemattoman olennon kanssa. Mutta vaikka tappelu oli raivokas, tunsin ettei kumpikaan meistä voisi voittaa tai hävitä. Ehkä emme olleet tarpeeksi syvällä unessa vielä.
Ehkä olisin jatkanut silkasta riemusta jos olisi ollut jonkinlainen eheä unimaailma jossa taistella. Mutta nyt se oli vain mielikuvien ja aistimusten mylläkkää, ja tiesin että se jatkuisi sellaisena koko yön jos en hetkeksi heräisi ja antaisi myrskyn rauhoittua. Joten näin tein.
Kenties seuraavalla kerralla se iskee kun olen syvemmässä unessa. Jää nähtäväksi kykenenkö silloin vastustamaan pelkoa ja jäämään.

Näin muitakin unia. Yhdessä oli kiinnostava sairaala. En ole varma oliko se mielisairaala, sellaisista kun olen nähnyt unta aiemminkin. Pystyn melkein paikallistamaan tämänkertaisen sairaalan sijainnin valvemaailmassa, mutta en ole ihan varma.
Ympärillä oli puita. Ehkä se oli jopa metsän keskellä. Rakennus oli tummanvihreä, samansävyinen kuin ikivanhat laudat. Lähestyin rakennuksen suuria pariovia, olin jonkun seurassa mutta en muista kenen. Ollessamme muutaman metrin päässä ovesta se avattiin. Kumpaakin ovenpuoliskoa piteli naispuoleinen hoitaja. He saattoivat olla keskenään identtisiä, en ole varma tästä. Eri nimisiä he kuitenkin olivat. Tiedän sen koska heidän vartiopaikoillaan lattiassa oli messinkilaatat joihin oli kaiverrettu heidän nimensä. Toisen etunimi oli mahdollisesti Agnes.
Ymmärsin myös että ovissa oli ehkä jonkinlaiset ovisilmät joista he näkivät milloin sairaalaa lähestyi joku.

Osaisin ehkä piirtää summittaisen pohjapiirroksen joistakin sairaalan osista. Pääovien jälkeen käännyttiin oikealle ja loivasti alas, ja sitten taas oikealle.. Täällä oli kahvio. Huoneen hallitseva sävy oli samanlainen tummanvihreä kuin rakennuksen ulkopinnallakin. Tässä vaiheessa aloin toden teolla ihastelemaan paikan arkkitehtuuria.
Kahvi maksoi 2 euroa kuppi, ja sokerista ja maidosta tulisi vielä euro lisää kumpaisestakin. Hirveää pihistelyä! Unessa se ärsytti minua aivan tavattomasti.

Kahvion jälkeen vasemmalla oli ylöspäin johtava porraskäytävä. Portaat puuttuivat. Seinillä oli mustat viivat siinä missä portaiden olisi kuulunut olla. Panin myös merkille että seinien hallitseva sävy oli nyt ruosteenpunainen.
Äh, teen sittenkin pienen pohjapiirroksentapaisen. (miksikö? koska yksityiskohdat ovat tärkeitä.)

1 Polku
2 ja 3 hoitajat. Merkitsin erikseen koska olen kohtalaisen varma että juuri 3 oli Agnes.
4 Kahvila.
5 Porraskäytävä ilman portaikkoa.
6 Luulen että täällä oli huoneita. En ole ihan varma.

Tämä ei ole ainoa sairaala jonka olen nähnyt unissani. Toinen oli pelottavampi. Kirjoitan siitäkin vielä joskus.