Muistelin tässä yhtä unta jonka näin (valveajassa) kauan sitten. Kuten niin usein unissani, olin taas entisessä kotikylässäni, hiekkahautana tunnetun alueen luona. Oli kesäyö.
Taivaanrannassa tanssi hahmoja. Suuria hahmoja. He olivat muuan alueen reunalla jossa eräässä toisessa unessa(oliko se unta? en tiedä vieläkään) hyvin kauan sitten oli muuan laakso. Laakson reunoilla vartioi jättimäisiä kirvesmiehiä. He näyttivät hakkaavan kirveillään loputtomasti maahan.

En muista kovin paljoa muuta laaksosta. Nyt olin kuitenkin kaukana sieltä, ja nuo hahmot tanssivat horisontissa paikassa jossa uskon laakson olleen. Kenties he olivat juuri niitä samaisia kirvesmiehiä.

Taisin jo tiedostaa näkeväni unta. Ja tunsin taas lucid-tilan olevan lähellä. En osaa selittää sitä, jokainen lucideja nähnyt kyllä tietää. Minun on nykyään hyvin vaikeaa päästä siihen tilaan. Tunnen kun se on lähellä, mutta saan valtavan päänsäryn kun yritän lähestyä.

Lähelläni oli hahmoja. He olivat näkymättömiä, mutta unen suomilla aisteilla tiesin että he olivat siinä, heitä oli neljä. Tiesin että he olivat tietoisia.
Pyysin heiltä apua. Sanoin "Viekää minut mukaanne!" Ja uni ympärilläni kävi erilaiseksi, syvemmäksi. Kohta en enää tiedostaisi uneksivani.
Mitä sitten tapahtui, en muista. Ehkä en päässyt perille näkymättömien olentojen avusta huolimatta. Ehkä pääsin, ehkä koin valtavia seikkailuja. Kenties vierailin taas laaksossa ja tanssin jättiläisten kanssa kuutamon valossa. En muista. Ehkä vielä joskus tulen muistamaan.