Unessa myöskin kättelin ihmisiä

Olin vankina huoneessa. En ole varma mikä esti minua poistumasta, huone aukesi käytävään yhdestä kulmasta. Mutta en voinut poistua.
Joku piti minua vankina. Tunsin hänen läsnäolonsa huoneessa, tavallaan jopa näin hänet, mutta en pysty kuvailemaan hänen muotoaan.

Huoneessa oli vähän kalusteita, mutta en kykene muistamaan niitä. Lattia oli sellaista laattalattiaa mitä näkee virastoissa ja toimistoissa.
Ryhdyin hakkaamaan seiniä ja lattioita jollakin poimimallani esineellä. Vangitsijani raivostui ja yritti komentaa minua lopettamaan. Jatkoin hakkaamista niin että betoni ja laasti pöllysivät. Jatkoin kunnes seinästä paljastui rautakehikko. Otin siitä kiinni ja kiskoin, niin että suuri osa seinästä romahti huoneeseen.
En edelleenkään voinut päästä pois, enkä mitenkään parantaa omaa tilannettani, mutta jatkoin koska vangitsijani ei halunnut minun tekevän sitä. Ymmärsin rikkovani jotain sääntöä; ei vanki saisi käyttäytyä näin. Tuhosin ja murskasin.

Jossain vaiheessa kuulin puhetta kauempaa käytävältä. Tunnistin äänen, muuan valvemaailmasta tuttu henkilö jonka tiesin hyväntahtoiseksi. Kutsuin häntä nimeltä, ja taas tuo tunne säännön rikkomisesta. Minun olisi pitänyt olla hiljaa.
Tuo henkilö tuli huoneeseen ja järkyttyi nähdessään minut. Tässä vaiheessa vangitsijani näyttäytyi ihmismuodossaan. Hän aikoi vahingoittaa meitä molempia. Olin pahoillani että olin saattanut hyvän ihmisen vaaraan, mutta tiesin myös että nyt pystyisin todella taistelemaan vangitsijaa vastaan.
Filmi loppui.