Teloitus

Teloitus tapahtui talon sisällä. Seurasin kun ensimmäinen mies hirtettiin. Toimitusta valvoi kaasunaamariin pukeutunut sotilas (jollaiset ovat sivumennen sanoen olleet toistuva teema viimeaikojen unissa).

Seuraavaksi oli minun vuoroni. Pyysin hirttämistä, koska en halunnut kuoleman olevan liian nopea. Mutta sotilas ampui minua kiväärillään päähän. Jostain syystä olin vielä muutaman sekunnin tajuissani, ja ehdin olla turhautunut ja vihainen siitä ettei toivettani kunnioitettu. Sitten menetin tajuntani.

Heräsin myöhemmin lattialla. Otsassani oli naarmu ja siihen sattui, mutta ymmärsin että luoti oli jotenkin vain raapaissut minua. Sotilas makasi lattialla pöydän takana joko kuolleena tai tajuttomana. Hän puristi yhä kivääriä, enkä uskaltanut lähestyä häntä.
Aloin etsiä hirttoköyttä jotta voisin viimeistellä oman teloitukseni, mutta köyttä oli jäljellä enää turhauttavan lyhyt pätkä. Sitten sain yhtäkkiä elämänhaluni takaisin ja poistuin huoneesta.

Myöhemmin erinäisten tapahtumien jälkeen olin takaisin huoneessa. Sotilas alkoi heräilemään tajuttomuudestaan, ja minä panikoin. En halunnut tappaa sotilasta, enkä halunnut hänen tappavan minua. Otin kiväärin, se oli tunnistamatonta mallia ja jotenkin futuristisen oloinen, ja pakkasin sen nahkaiseen kantolaukkuun. Sitten vein kiväärin laukkuineen kellariin piiloon. Ajattelin että sotilaalta kestäisi hetken aikaa löytää se, siinä tapauksessa että en saisi häntä puhuttua ympäri ja hän haluaisi yhä ampua minua.
Noustessani kellarin portaita tulin ajatelleeksi että sotilas todennäköisesti omaa myös hyvät lähitaistelutaidot, mutta sille nyt ei voinut mitään.

Viimeinen muistikuvani on kun olin kumartuneena sotilaan puoleen(hän ei ollut vieläkään ihan hereillä) ja riisuin hänen kaasunaamarinsa. En muista näinkö ikinä hänen kasvojaan.