Tyttö ja kone

Näin tämän unen pari yötä sitten. En heti kirjoittanut tätä muistiin, koska nukuin kevyttä unta tämän nähdessäni, ja tämä ei tuntunut tulevan ihan kokonaan sieltä paikasta mistä unet yleensä tulevat. Mutta tämä oli lopultakin hyvin inspiroiva ja elävä uni, ja haluan kirjoittaa sen muistiin ennen kuin unohdan yksityiskohdat.
--

Tytöllä oli yksinkertaiset, valkoiset vaatteet. Hän pakeni takaa-ajajia tehdashallissa. Laskevan tai nousevan auringon vaaleanpunainen valo värjäsi hallin.
Tyttö kohtasi konemiehen jota luuli viholliseksi, ja lyyhistyi maahan. Kone oli epämääräisesti ihmismäinen, tai ainakin neliraajainen, mutta huomattavan raskas ja kömpelö. Sen hartioilla oli pää joka oli selkeästi ihmisen. Oikealla olalla oli jonkinlainen ohjuspatteri, ja oikeassa käsivarressa oli jonkinlainen kevyempi ase.

Konemies tuhosi lähestyvät viholliset, ja tyttö ymmärsi että tämä oli ystävä.
Unen maailmassa kaikilla koneilla oli oltava joku käskynantaja. (vähän kuten eräässä toisessa unessa)
Tämä kone oli aikoinaan itsekin ollut ihminen, mutta häntä oli vuosien ajan kyberneettisesti paranneltu kunnes hänessä ei ollut juuri lainkaan orgaanisia osia. 
Koneella oli kuitenkin myös oma äly, minkä takia oli mukavaa että tämänhetkinen käskyttäjä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Tämä oli antanut tehtäväksi suojella tuota kyseistä tyttöä. Monimutkaiseen protokollaan myös kuului, että jos nykyinen käskyttäjä kuolisi, hänen tulisi jatkossa ottaa komentoja vastaan tuolta tytöltä.
Unen maailmasta erillinen, tietoinen mieleni oli huolissaan ajatuksesta että tyttökin kuolisi. Mutta sitten ajattelin että kone kuitenkin tekisi kaikkensa suojellakseen häntä.

He kävelivät aution tehdashallin läpi, hento käsi piteli raskasta konekouraa.