Maya ja lohikäärmeet

Ensimmäisessä unessa oli Maya. Hän on eräänlainen kodinhenki täällä. Yksityiskohdat ovat enimmäkseen unohtuneet mielestäni koska sen jälkeen tuli niin paljon muita unia, mutta tämä uni liittyi jotenkin hänen hattuunsa. Laitoin sen päähäni, ja se mahtuikin hyvin vaikka on aivan liian pieni. Ja se teki minulle jotain, en osaa vielä sanoa mitä.
Muistan myös hohtavan M-kirjaimen.

Toisessa unessa olin taas vanhassa kotitalossa ja kasvatin siilejä pahvilaatikossa. Toisessa laatikossa oli muna josta sanottiin kuoriutuvan lohikäärmeen, mutta epäilin väitettä. Vaan sitten sieltä kuoriutuikin useita lohikäärmeitä. Useimmat olivat vielä ihan pieniä ja sokeita, mutta yksi oli isompi ja jo melkein lentokykyinen. Ymmärsin että tämän yksilön tehtävänä oli pitää huolta muusta pesueesta.
 Syötin lohikäärmeille siilejä. Mietin, mitä tapahtuisi kun siilit loppuvat, mutta sitten ymmärsin että voisin avata ikkunan jotta isompi lohikäärme voi käydä saalistamassa ulkona.
 Erään hyllyn päällä mönki jokin outo lisko. Normaalisti se olisi herättänyt minussa valtavasti mielenkiintoa, mutta nyt ajattelin vain että syötän senkin lohikäärmeille jos ruoka loppuu.

Muistan vielä hämärästi kolmannenkin unen. Sen tarina kertoi tytöstä joka kuoli, mutta tämän ystävät, toinen toistaan erilaisempia olentoja, odottivat häntä tuonpuoleisessa, ja niin he saattoivat yhdessä jatkaa matkaa. Heitä oli ehkä yhteensä neljä.
Unta seuratessa huomasin ajattelevani että tuonpuoleinen oli kuin jostain fantasiakirjasta omaksuttu, kas kun siellä ohjattiin sielut eri suuntiin "hyvien" tai "pahojen" tekojen mukaan, sekä vielä yhteen suuntaan joka oli "tasapainon" seuraajille. Keskimmäisen käytävän symbolina oli torni. Tämä jakaminen vaikutti minusta epäloogiselta, mutta olin pelkkä katsoja joten en protestoinut.
Tämän paikan virkailija kutsui ystäväjoukkoa nimellä joka oli heidän kotimaailmansa nimi, mutta en enää muista sitä. Hän mietti laittaisiko heidät hyvyyden vai tasapainon tielle, mutta päätyi sitten hyvyyteen. Kaikki ystävykset pääsivät samalle käytävälle.

Agentteja ja piknik

23. päivä bloggerissa oli jotain häikkää enkä pystynyt tallentamaan tekstejä. Kirjoitin kuitenkin unesta tuon päivän aamuna:

 

Ensin olin parin kaverin kanssa jossain tunnistamattomassa paikassa. Olisimme halunneet lähteä pois sieltä, mutta näimme ikkunasta että pihassa oli pari autoa joissa oli salaisia agentteja vahtimassa kavereitani.(tiesin jotenkin että eivät kuitenkaan minua vahtineet)

Etupenkeillä istui miespuolisia agentteja siviilipuvuissa, ja toisen auton takapenkillä oli Scullyn ikäinen nainen jolla oli liian isot aurinkolasit. Hänen näkemisensä herätti muiston että olen nähnyt hänet toisessakin unessa joskus.

Myöhemmin olin yksinäni piknikillä jossain. Paikka oli sangen tunnistettava, mutta en ihan varmuudella osaa sijoittaa sitä mihinkään valvemaailman osaan. Olin jonkun rakennuksen kulmalla. Minulla oli omenoita ja mehua.

Joku hyvin masentuneen näköinen vanha mies käveli ohitse, kohti rakennusta jonka varjossa olin. Tarjosin hänelle omenaa, ja hän ottikin sen vastaan mumisten samalla jotain miten omenasta ei ole mitään apua hänen tilanteessaan.

Hetken päästä kaksi teini-ikäistä tyttöä tuli paikalle ja istahtivat nurmikolle. Heillä oli jano, joten tarjosin mehua.
Sitten pahoittelin että joudun poistumaan, mutta minun täytyi kirjata muistiin unien yksityiskohdat etten unohda niitä. Heräsin pieneksi hetkeksi ja kirjoitin ylös "kaksi agenttiautoa, takapenkillä nainen, aurinkolasit, piknik, murheellinen mies, omena"

Herättyäni lopulta kokonaan muistiinpanojen lukeminen riitti että unet palautuivat mieleen. Muutoin olisin saattanut unohtaa ne, paitsi jos joku olisi sattunut lausumaan minulle jonkun näistä avainsanoista.

Toistuva ympäristö

Eräs tietty paikka toistuu unissani usein. Se oli mm. kahdessa aiemmassa junaan liittyvässä unessa, tosin nämä unet tapahtuivat maanalaisessa tunnelissa, ja ainoastaan intuitiivinen ymmärrys liitti tunnelin tähän nimenomaiseen ympäristöön.
Paikkaa on hankala kuvailla koska sillä ei ole minulle mitään selkeää merkitystä. Kaipa se on eräänlainen tienristeys, jonka läpi kuljen useimmiten yökävelyilläni.(mutta en päivä-)
En ajattelisi koko paikkaa lainkaan ellei se jostain syystä esiintyisi niin usein unissani.

Tällä kertaa ei ollut junaa ja olin maan pinnalla. Eikä paikka näyttänyt edes kovin paljoa samalta kuin valvemaailmassa, mutta taaskin vain tiesin että se oli sama paikka.
Tapahtumia en muista kovin tarkkaan. Tapasin jonkun ihmisen, jonkun johon ihastuin. Hyvin harvoin tapaan uni-ihastuksia enää toistamiseen, mikä on vähän surullista. Mutta se oli hyvä uni.

Toisessa unessa tänään oli juna, mutta en usko sen olleen tärkeä osa. Tällä kertaa se oli ainoastaan tapahtumaympäristö, ja olisi voinut yhtä hyvin olla vaikka kahvila. Muutenkin uni vaikutti sellaiselta selkeältä jota kuka tahansa voisi tulkita, se heijasteli erästä kokemustani ennakkoluuloisten ihmisten kanssa.

Haaste?

Taas jotain minkä uskon olleen eräänlainen haaste. Tällä kertaa hallitsevana tunteena oli pelko, tai oli ainakin tarkoitus olla.

Olin entisessä kotikylässäni, vanhan talomme kuistilla. Autoja kaahasi pitkin kylää, aina välillä ajaen myös pihamme poikki.
Tiesin uneksivani, joten yritin ajatella autot kadoksiin. Se ei kuitenkaan onnistunut ilman että unen rakenne olisi hajonnut, minulla oli liian vähän valtaa täällä. Mutta pystyin kuitenkin nopeuttamaan autoja ajattelemalla, ja saamaan ne törmäilemään puihin.
Yhdessä vaiheessa tuon kylän aikainen naapurini ajoi pihan poikki hyvin pienellä traktorilla. Huusin hänen nimeään mutta hän ei kuullut, joten laitoin hänen traktorinsa törmäämään puuhun.(hän ajoi hyvin hiljaa)
Hän jäi istumaan traktoriin selin minuun. Nyt tuli se tuttu tunne painajaisunista joka enteilee jotain pelottavaa, se joka yleensä saa minut suunniltani kauhusta vaikka tietäisinkin uneksivani. Mutta tällä kertaa pystyin jostain syystä suhtautumaan tilanteeseen maltillisesti. En lainkaan yllättynyt kun naapurini yhtäkkiä kääntyi minua kohti kauhea virne naamallaan ja päästäen korisevaa ääntä. Hän alkoi lähestyä minua, joten iskin häntä lujaa kasvoihin.
Tämän jälkeen kauhutunne oli ohitse, ja naapurini oli taas oma itsensä.

En ole varma selvisinkö haasteesta. Ehkä minun olisikin pitänyt löytää rakentavamapi ratkaisu tilanteeseen. Liian usein turvaudun (unissa) väkivaltaan kun pelko saa vallan.

Pimeä sali

Pimeä sali. Kuvailin sen ominaisuuksia ääneen vaikka olinkin (nähdäkseni) yksin.

Sali oli neliskulmainen ja sangen korkea, mutta ei leveä muissa suunnissa. Päättelin sen olevan 3-kerroksen korkuinen, sillä seinämillä oli alkoveita ja soihtuja kolmessa kerroksessa. Keskellä huonetta oli pitkä(suhteessa huoneen kokoon) pöytä joka oli peitetty syvänpunaisella pöytäliinalla. Liina loisti hiljaa omaa valoaan.(tämänkin puhuin ääneen)

Huone oli siis ensin pimeä, mutta sitten seinille sytytetyt soihdut alkoivat syttymään, siten että ensin syttyivät ylimmän kerroksen soihdut, sitten toisen ja sitten pohjakerroksen. Huomasin että kaikki soihdut eivät olleet symmetrisesti sijoitettuja, ja pohdin(hiljaa mielessäni, en ääneen) että olisin itse suunnitellut huoneen paremmin.

Ei liene tarvetta tehdä pohjapiirustusta koska paikka oli niin yksinkertainen. 3-ulotteisen mallin voisin ehkä tehdä jos jaksan. Niin, minusta katsoen oikealla seinällä oli vielä jokin pimeä ja ahdas käytävä. Oletan takanani olleen myös jonkin oven tai käytävän.

Puck

Uskon että itse Vanha kiusanhenki ilmentyi unessani. Se pilkkasi minua julmasti, iski todelliseen Akilleen kantapäähäni. Toisaalta se saattoi myös olla eräänlainen haaste. Tunnen selvinneeni tästä haasteesta kunnialla, ja osittain siitä syystä unesta jäikin niin hyvä olo. Tämä olisi kuitenkin saattanut olla hyvinkin haavoittava uni, jos olisin tehnyt väärin.