Taas sotilaita

Jo kolmannen kerran lyhyen ajan sisään unessa oli kaasunaamareihin sonnustautuneita sotilaita. Tämä on kiintoisa ilmiö, minulla kun on suhteellisen harvoin näin selkeästi toistuvia kaavoja.
Kaasunaamari ei (luultavasti) ole tärkeä, sen toistuvuus on. Kaikille unille on myös ollut yhteistä että sotilaat ovat vihollisia, jotka haluavat joko tappaa tai vain alistaa minut tai edustamani ryhmän.
Ainakaan tähän mennessä heihin ei ole liittynyt painostavaa kauhun tunnetta, eikä "kohinaa".

Tyttö ja kone

Näin tämän unen pari yötä sitten. En heti kirjoittanut tätä muistiin, koska nukuin kevyttä unta tämän nähdessäni, ja tämä ei tuntunut tulevan ihan kokonaan sieltä paikasta mistä unet yleensä tulevat. Mutta tämä oli lopultakin hyvin inspiroiva ja elävä uni, ja haluan kirjoittaa sen muistiin ennen kuin unohdan yksityiskohdat.
--

Tytöllä oli yksinkertaiset, valkoiset vaatteet. Hän pakeni takaa-ajajia tehdashallissa. Laskevan tai nousevan auringon vaaleanpunainen valo värjäsi hallin.
Tyttö kohtasi konemiehen jota luuli viholliseksi, ja lyyhistyi maahan. Kone oli epämääräisesti ihmismäinen, tai ainakin neliraajainen, mutta huomattavan raskas ja kömpelö. Sen hartioilla oli pää joka oli selkeästi ihmisen. Oikealla olalla oli jonkinlainen ohjuspatteri, ja oikeassa käsivarressa oli jonkinlainen kevyempi ase.

Konemies tuhosi lähestyvät viholliset, ja tyttö ymmärsi että tämä oli ystävä.
Unen maailmassa kaikilla koneilla oli oltava joku käskynantaja. (vähän kuten eräässä toisessa unessa)
Tämä kone oli aikoinaan itsekin ollut ihminen, mutta häntä oli vuosien ajan kyberneettisesti paranneltu kunnes hänessä ei ollut juuri lainkaan orgaanisia osia. 
Koneella oli kuitenkin myös oma äly, minkä takia oli mukavaa että tämänhetkinen käskyttäjä oli myös hänen hyvä ystävänsä. Tämä oli antanut tehtäväksi suojella tuota kyseistä tyttöä. Monimutkaiseen protokollaan myös kuului, että jos nykyinen käskyttäjä kuolisi, hänen tulisi jatkossa ottaa komentoja vastaan tuolta tytöltä.
Unen maailmasta erillinen, tietoinen mieleni oli huolissaan ajatuksesta että tyttökin kuolisi. Mutta sitten ajattelin että kone kuitenkin tekisi kaikkensa suojellakseen häntä.

He kävelivät aution tehdashallin läpi, hento käsi piteli raskasta konekouraa.

Väijyvä uni

Heräsin siihen tunteeseen mikä monesti on painajaisunen jälkeen; että painajainen on vielä jotenkin läsnä huoneessa, ja se täytyy ravistella pois ennen kuin uskaltaa käydä uudestaan nukkumaan. Tällä kertaa se oli erilaista, ehkä siksi että olin nukkunut kevyesti. Läsnäolon tuntu oli äärimmäisen voimakas, mutta se ei tuntunut niinkään uhkaavalta vaan enemmänkin haastavalta. Se myös pysyi huoneessa pitkän aikaa eikä kadonnut.

Kokemus ei ollut täysin miellyttävä, mutta se oli joka tapauksessa hyvin kiinnostava. Se tuntui samalla tavalla haasteelta kuin eräs aiempi uni, ja molemmissa oli sitä eräänlaista "kohinaa" jota olen aiemminkin kuvaillut. Silti tämä oli erilaista, jotain uutta unimaailmassa.

Teloitus

Teloitus tapahtui talon sisällä. Seurasin kun ensimmäinen mies hirtettiin. Toimitusta valvoi kaasunaamariin pukeutunut sotilas (jollaiset ovat sivumennen sanoen olleet toistuva teema viimeaikojen unissa).

Seuraavaksi oli minun vuoroni. Pyysin hirttämistä, koska en halunnut kuoleman olevan liian nopea. Mutta sotilas ampui minua kiväärillään päähän. Jostain syystä olin vielä muutaman sekunnin tajuissani, ja ehdin olla turhautunut ja vihainen siitä ettei toivettani kunnioitettu. Sitten menetin tajuntani.

Heräsin myöhemmin lattialla. Otsassani oli naarmu ja siihen sattui, mutta ymmärsin että luoti oli jotenkin vain raapaissut minua. Sotilas makasi lattialla pöydän takana joko kuolleena tai tajuttomana. Hän puristi yhä kivääriä, enkä uskaltanut lähestyä häntä.
Aloin etsiä hirttoköyttä jotta voisin viimeistellä oman teloitukseni, mutta köyttä oli jäljellä enää turhauttavan lyhyt pätkä. Sitten sain yhtäkkiä elämänhaluni takaisin ja poistuin huoneesta.

Myöhemmin erinäisten tapahtumien jälkeen olin takaisin huoneessa. Sotilas alkoi heräilemään tajuttomuudestaan, ja minä panikoin. En halunnut tappaa sotilasta, enkä halunnut hänen tappavan minua. Otin kiväärin, se oli tunnistamatonta mallia ja jotenkin futuristisen oloinen, ja pakkasin sen nahkaiseen kantolaukkuun. Sitten vein kiväärin laukkuineen kellariin piiloon. Ajattelin että sotilaalta kestäisi hetken aikaa löytää se, siinä tapauksessa että en saisi häntä puhuttua ympäri ja hän haluaisi yhä ampua minua.
Noustessani kellarin portaita tulin ajatelleeksi että sotilas todennäköisesti omaa myös hyvät lähitaistelutaidot, mutta sille nyt ei voinut mitään.

Viimeinen muistikuvani on kun olin kumartuneena sotilaan puoleen(hän ei ollut vieläkään ihan hereillä) ja riisuin hänen kaasunaamarinsa. En muista näinkö ikinä hänen kasvojaan.

Kolme unta

Ensimmäisessä unessa kuljin pitkin käytäviä jotka olivat täynnä sinistä nestettä. Sitä oli mahdollista hengittää, mutta sen läpi oli hyvin hidas kävellä. Tämä oli aineen tarkoituskin, ymmärsin. Tämän paikan asukkaat pyrittiin pakottamaan kiireettömyyteen ja hitauteen. Vartijat seurasivat kulkuamme.
Huoneet olivat vapaita sinisestä aineesta. Olin nyt jonkinlaisessa kirjastossa, osastolla joka sisälsi sitaatteja elokuvista ja muista kohteista. Joillekin kohteille oli varattu kokonaisia huoneita. Etsin Quake-pelin sitaatit, niille oli vain yksi kirja. En kuitenkaan tunnistanut yksiäkään sitaateista peliin kuuluviksi.

Toisessa unessa olin muiden ihmisten kanssa rakennuksessa josta yritimme ilmeisesti pelastaa joitakin vangittuja. Rakennus oli korkea pilvenpiirtäjä, ja täynnä aseistettuja vartijoita. Uni oli selviytymistaistelua. Pelkäsin eniten että jäisin vangiksi, halusin enää vain tappaa kaikki viholliset tai kuolla itse.
Jossain vaiheessa olin hississä matkaamassa toiseen kerrokseen ja lataamassa aseitani. Hissi pysähtyi jossain kerroksessa ja kyytiin tuli joukko miehiä. Ensin säikähdin, mutta sitten huomasin että he olivat pukeutuneet sinisiin haalareihin, eli olivat rakennuksen selliosastolta paenneita vankeja. Hissin taas pysähtyessä lähdimme yhdessä taistelemaan.

Kolmannessa unessa olin ihastunut palkkatappajaan. Hän oli nainen, ja kantoi samaa nimeä kuin eräs Nintendon pelihahmo, mutta muita yhtäläisyyksiä ei ollut. Hän oli kylmä ja armoton, eikä halunnut päästää ketään lähelleen. En ole enää varma miksi hän unessa vieraili luonani, ja miksi hän ei tappanut minua ärsyynnyttyään yrityksiini ystävystyä. Lopulta hän aina katosi takaisin yöhön.

Muistelen että tappajan puku oli tummaa sinistä. En ole varma onko tällä merkitystä.