Muistan suunnilleen miltä talo näytti ulkoa päin, ja miltä piha näytti. Kesäilta oli pimeä. Talon ovi oli pienten rappusten etäisyydellä maasta, ehkä siksi että olimme lähellä jokea tai järveä.
Eteistä ei ollut, vaan heti oven takana oli huone jossa he tanssivat. Naisen tunsin joskus kauan aikaa sitten, miestä en ole ikinä tavannut.

Musiikki soi vanhasta levysoittimesta. Soittimen yläpuolella seinällä oli taikapeili. Olin pariskunnalle näkymätön, mutta he pystyisivät näkemään kuvajaiseni peilistä.
Seurasin heidän tanssiaan ja vastustin halua näyttäytyä peilin edessä. Talon koira tiedosti läsnäoloni, mutta ei pitänyt minua vieraana. Silittelin koiraa ja toivoin etteivät tanssijat huomaisi mitään.

Mies katosi jossain vaiheessa. Hain morsiamen tanssiin. Hän ei hätkähtänyt kun huomasi tanssivansa näkymättömän miehen kanssa. Luulen että se oli valssia, vaikka en ole kovin hyvä siinä. Tanssimme kappaleen loppuun, sitten kuiskasin hänelle: "Kiitos kaikesta."
Otin hattuni ja takkini jotka jostain syystä olivat naulakossa, ja puin ne ylleni vaikka tiesin tämän tekevän minut osittain näkyväksi. Käsineeni olivat lipaston päällä, mutta nainen ehti ottaa toisen niistä. Pyysin sitä takaisin, mutta hän sanoi säilyttävänsä sitä kunnes tulen käymään seuraavan kerran. Otin tilalle yhden hänen käsineistään, ja poistuin talosta.

Tämän päivän unia

Unessa oli eräs hahmo joka on elänyt mielessäni pitkän aikaa. Ei varsinaisesti unissa, vaan siellä missä tarinoiden hahmot elävät. Stereotypinen paha hallitsija, mustahaarniskainen pimeä lordi. Hän oli samaa arkkityyppiä kuin tässä unessa esiintynyt johtaja.

Hänen valtakuntansa oli hyökkäyksen alla. Hallitsijalla oli poika ja tytär, ja hän käski heidän paeta. He lensivät jonkinlaisilla olennoilla jotka muistuttivat lepakoita, mutta niiden ruumis oli paikoin kuin kiveä. Ne olivat äärimmäisen raskaita, mutta lensivät silti vaivatta ja kykenivät kannattamaan matkustajia selässään.
Tie valtakunnasta turvapaikkaan oli jonkinlainen pitkä vuorenharjanne jonka yläpuolella hallitsijan lapset lensivät. Turvapaikassa tapahtui jotain ja dialogia käytiin, mutta en muista enää tarkkaan. Tytär kuitenkin halusi mennä takaisin puolustamaan isäänsä, kun taas poika oli varma että hän pärjäisi yksinkin, ja että heillä kahdella olisi tärkeää tehtävää turvapaikassa. Lopulta he kuitenkin lähtivät molemmat lentämään takaisin isänsä avuksi.
Olin unessa aineeton sivustakatsoja. Olin heidän mukanaan kun he lensivät takaisin. Vuorenharjanteen yllä oli pilviä, ja he yrittivät jostain syystä lentää mahdollisimman monen pilven läpi.


Eräässä toisessa unessa oli pitkä tarina jonka yksityiskohtia en pysty kunnolla muistamaan. Olin jonkun sekalaisen porukan mukana, etenimme maanalaisessa rakennuksessa. Rakennus oli enimmäkseen äärimmäisen vanhaa tekoa, ja seinät olivat kiveä.
Yhdessä vaiheesssa oli maanalainen järvi tai allas jonka ylitimme purjelaivalla. Laiva tuntui naurettavan ylimitoitetulta järven kokoon nähden. Aloimme ensin avaamaan purjeita, mutta sitten tajusimme sen turhaksi, ja tönimmekin vain airoilla vauhtia seinistä ja järven matalasta pohjasta.
Joukkomme jäsenten keskellä oli vahvoja jännitteitä. Ilmeisesti ainakin osa meistä, ehkä jopa useimmat, olimme mukana vastoin omaa tahtoamme. Jossain vaiheessa aloimme juonimaan pääsyä pois tästä tilanteesta.

Myöhemmin, kolmas uni. Sijoittui vanhan kotikyläni kouluun, tarkemmin sanoen liikuntasaliin. Se oli oikeasti hyvin pieni huone, mutta unessa siellä oli enemmän tilaa. Meitä oli kaksi vastakkaista joukkoa, ja olimme valmistautumassa taisteluun. Taistelukin kai käytiin, mutta en muista sen kulusta juuri mitään. Jossain vaiheessa kuitenkin muistin kätkeneeni aseita(lähitaistelu-) koulun kaappiin, ja kävin hakemassa ne.
Myöhemmin taistelun loputtua keskustelin aseista ja tekniikoista erään vastapuolelle kuuluneen henkilön kanssa. Mikä tahansa riitamme aihe olikaan ollut, se oli nyt selvitetty ja keskustelimme kaikessa rauhassa kuin ystävät.

Eräs uni jonka näin pari päivää sitten:
Siinä oli pullollinen jotain outoa ainetta, joku sanoi sen olevan valmistettu jonkun alkemian kaavan mukaan. Aine sai minkä tahansa orgaanisen aineen versomaan kukkaa. Hautasimme leivänmuruja maahan ja kaadoimme ainetta päälle, niin sieltä alkoi kasvamaan jonkinlainen taimi.
Aine oli vaaleanvihreää.

Paluu Ruosteniemeen

Tämä uni sijoittui erääseen aiemmasta unesta tuttuun ympäristöön. Selvästi eri aikaan kuitenkin, oletettavasti ennen aiempaa unta. Ruosteniemi oli kukoistava teollisuuskaupunki. Unen tarina seurasi enimmäkseen erästä lähikaupunkia joka saattoi muistuttaa Laukaata. Seuraamani hahmo matkusti junalla Ruosteniemeen käymään kauppaa bensiinillä. Lastaus tapahtui alueella jonka läpi kuljin tuossa aiemmassa unessa. Tällä kertaa siellä oli paljon rinnakkaisia junaraiteita, joten se oli kenties jonkinlainen asema.
Ymmärsin että maailma oli levoton paikka, ja kaupunkien välillä kulkeminen oli vaarallista.

En ole varma liittyikö tämä todella unimaailmassa tuohon alkuperäiseen uneen. Saattaa olla että tämä uni kumpusi vain aiempaa unta kohtaan tuntemastani kiinnostuksesta, sillä olen paljon miettinyt sen maailmaa. Tämänkertainen oli siis ehkä peräisin ihan eri osasta mieltäni, lähempää tietoista osaa kuin aiempi. Joka tapauksessa Ruosteniemi kiehtoo minua edelleen.

Mustia varjoja

Varjot tulivat aina oven taakse koputtamaan, ja minun täytyi käydä hätistämässä ne pois. Valtava pelko heräsi niiden läheisyydessä, ja oli vaikeaa edes suunnata katse niihin. Ne kuitenkin häipyivät aina kun niille huiski vihaisesti ja komensi.
Ne olivat pieniä ja muodottomia, häilyviä varjomaisia muodostelmia ilmassa. Ne tulivat kaksi kertaa eri unien aikana, molemmilla kerroilla eri talojen ovien taakse koputtamaan.

Jälkeenpäin unessa mietin olivatko ne sittenkään pahantahtoisia. Ehkä niillä oli jotain asiaa, mutta en vain ymmärtänyt niiden viestintää ja siksi se pelotti. Olen samaa miettinyt monien muiden pelkoa herättäneiden uniolentojen kohdalla.
Varjot eivät edes käyttäytyneet missään määrin uhkaavasti. Ne tekivät tiettäväksi oleskelunsa oven takana, ja jäivät sitten odottamaan että avasin oven. Ne eivät hyökänneet kohti, odottivat vain. Pelko vain valtasi minut kun olin niiden lähellä.

En tiedä olisinko ymmärtänyt heidän viestiään vaikka olisin yrittänytkin. Ehkä vielä joskus ymmärrän.

Labyrintti

En olekaan aikoihin nähnyt labyrinttiunia. Tämä muistutti erästä toista labyrinttia ajalta jolloin en vielä kirjoittanut unipäiväkirjaa.

Tämä muodostui huoneista ja käytävänpätkistä jotka oli liitetty toisiinsa ilman mitään selkeää kaavaa. Useimmat huoneet olivat sangen matalia. Jostain syystä paikkojen muoto toi minulle mieleen vanhan pelin, Wolfenstein 3d:n. Ehkä siksi että huoneiden ja käytävien välillä ei ollut korkeuseroja, eikä portaita näkynyt missään.
Sammutin toisinaan valoja jäljessäni, koska arvelin että kulkuani voitaisiin muuten seurata. Eräässä huoneessa ollessani ovi avautui yhtäkkiä säikäyttäen minut pahasti koska en ollut kuullut mitään liikettä. Ovesta tuli liian isoon naamariin pukeutunut henkilö minua kohti. Uni oli taas hajota siihen "kohinaan" josta olen kirjoittanut aiemminkin. Tartuin kuitenkin hyökkääjää kurkusta kiinni ja aloin kuristamaan. Naamari rutistui kuin sen alla ei olisi mitään. Sitten heräsin, mutta en yhtä kauhuissani kuin normaalisti.

Erääseen toiseen uneen liittyi jokin sana jota en harmikseni kirjoittanut muistiin. Unessa pyysin muita hahmoja muistamaan sen että voisin kirjoittaa siitä herättyäni. "korallia" muistuttava sana.

Hukkuvia ihmisiä

Unessa oli järvi. Se ei ollut suuren suuri, mutta koko aluetta ei voinut nähdä yhdestä kulmasta, koska keskellä oli saarimaisia muodostelmia jotka nousivat korkealle. Myös rantapenkereet olivat korkealla, lukuunottamatta rantaa jolla itse seisoin. Takanani oli jokin matala rakennus.
Nurmikkoa ei juurikaan kasvanut. Maa oli pehmeää oranssia hiekkaa, ja koko alue näytti enemmänkin teollisesti kaivetulta kuin luonnon muodostamalta.

Järvellä, saaren toisella puolen ja täten rannaltani näkymättömissä vene tai lautta joutui onnettomuuteen. Olin jotenkin tietoinen tästä, ja ilmoitin kaikille että tuolla on ihmisiä hukkumassa. Jotkut heistä ajautuivat meidän rantaamme kohti, ja pelastimme heidät.
Joku kaatoi veteen ainetta joka sai sen mustaksi ja vaahtoavaksi. Sen oli ilmeisesti tarkoitus auttaa pelastusoperaatiossa jollain tavalla. Jätin takkini roikkumaan johonkin rakennuksen edustalla seisovaan esineeseen, koska en halunnut sen mustuvan.

Rantaa pitkin veteen kulki köysi tai kaapeli.