Uittoa henkijoella

Tarina jatkui katkeillen erilaisten unien halki. Varsinaisesti se tuntui alkavan kun pääsimme metsään jossa oli paljon puita kaadettu. Ystäväni selittivät minulle että näillä kyseisillä puilla on erityistä arvoa, ja meidän täytyy saada ne kuljetettua erääseen kaukaiseen paikkaan.

Kannoimme tukkeja rinteeseen ja vieritimme niitä sitten alas joenrantaan. Tarkoitus oli uittaa ne jokea pitkin alavirtaan, ja määränpäästä ei olisi pitkä matka toiseen jokeen, henkijokeen, joka virtasi lähellä. Sinne tukit oli saatava.
Olin suurimman osan ajasta skeptinen suunnitelmaa kohtaan. En nähnyt siinä mieltä, enkä uskoisi että onnistuisimme tehtävässä ennen aamua. Sitten näin vedessä näyn. Naisen kasvot. Ensin hän oli selvästi ihminen, mutta sitten kasvot alkoivat muuttumaan ja ymmärsin katsovani jonkinlaista henkiolentoa. Näky vakuutti minut tehtävän tärkeydestä.

Tiesimme ettemme saisi kaikkia tukkeja matkaan ennen aamua, mutta toivottavasti ainakin suurimman osan.

Bermudan kolmio

Unessa oivalsin jotain. En muista enää mitä se oli, ainoastaan ajatuksen "Ihan kuten Bermudan kolmio." Se tuntui tärkeältä.

Laulavia haamuja

Olimme ilmeisesti vankilassa. Meillä kaikilla oli samanlaiset vaatteet, ja kuljimme rivissä pitäen käsiä edelläkulkevan hartioilla. Yhdestä ovesta pääsi pienelle pihalle. Ulkona oli pimeää.
Joku meistä hipaisi vahingossa ohitse kulkevia haamuja, ja ne lähtivät kulkemaan samaan suuntaan kuin me. Päästyään ulos haamut alkoivat laulamaan. Se oli oikeastaan vain hyräilyä ilman sanoja. Haamuista tuli mieleen(ja tähän uneen on varmasti vaikuttanut) peli nimeltä The Crowd.
Menimme takaisin sisälle koska laulu pelotti meitä. Mutta ymmärsin että he lauloivat koska se helpotti heidän oloaan.

Muistan suunnilleen miltä talo näytti ulkoa päin, ja miltä piha näytti. Kesäilta oli pimeä. Talon ovi oli pienten rappusten etäisyydellä maasta, ehkä siksi että olimme lähellä jokea tai järveä.
Eteistä ei ollut, vaan heti oven takana oli huone jossa he tanssivat. Naisen tunsin joskus kauan aikaa sitten, miestä en ole ikinä tavannut.

Musiikki soi vanhasta levysoittimesta. Soittimen yläpuolella seinällä oli taikapeili. Olin pariskunnalle näkymätön, mutta he pystyisivät näkemään kuvajaiseni peilistä.
Seurasin heidän tanssiaan ja vastustin halua näyttäytyä peilin edessä. Talon koira tiedosti läsnäoloni, mutta ei pitänyt minua vieraana. Silittelin koiraa ja toivoin etteivät tanssijat huomaisi mitään.

Mies katosi jossain vaiheessa. Hain morsiamen tanssiin. Hän ei hätkähtänyt kun huomasi tanssivansa näkymättömän miehen kanssa. Luulen että se oli valssia, vaikka en ole kovin hyvä siinä. Tanssimme kappaleen loppuun, sitten kuiskasin hänelle: "Kiitos kaikesta."
Otin hattuni ja takkini jotka jostain syystä olivat naulakossa, ja puin ne ylleni vaikka tiesin tämän tekevän minut osittain näkyväksi. Käsineeni olivat lipaston päällä, mutta nainen ehti ottaa toisen niistä. Pyysin sitä takaisin, mutta hän sanoi säilyttävänsä sitä kunnes tulen käymään seuraavan kerran. Otin tilalle yhden hänen käsineistään, ja poistuin talosta.

Tämän päivän unia

Unessa oli eräs hahmo joka on elänyt mielessäni pitkän aikaa. Ei varsinaisesti unissa, vaan siellä missä tarinoiden hahmot elävät. Stereotypinen paha hallitsija, mustahaarniskainen pimeä lordi. Hän oli samaa arkkityyppiä kuin tässä unessa esiintynyt johtaja.

Hänen valtakuntansa oli hyökkäyksen alla. Hallitsijalla oli poika ja tytär, ja hän käski heidän paeta. He lensivät jonkinlaisilla olennoilla jotka muistuttivat lepakoita, mutta niiden ruumis oli paikoin kuin kiveä. Ne olivat äärimmäisen raskaita, mutta lensivät silti vaivatta ja kykenivät kannattamaan matkustajia selässään.
Tie valtakunnasta turvapaikkaan oli jonkinlainen pitkä vuorenharjanne jonka yläpuolella hallitsijan lapset lensivät. Turvapaikassa tapahtui jotain ja dialogia käytiin, mutta en muista enää tarkkaan. Tytär kuitenkin halusi mennä takaisin puolustamaan isäänsä, kun taas poika oli varma että hän pärjäisi yksinkin, ja että heillä kahdella olisi tärkeää tehtävää turvapaikassa. Lopulta he kuitenkin lähtivät molemmat lentämään takaisin isänsä avuksi.
Olin unessa aineeton sivustakatsoja. Olin heidän mukanaan kun he lensivät takaisin. Vuorenharjanteen yllä oli pilviä, ja he yrittivät jostain syystä lentää mahdollisimman monen pilven läpi.


Eräässä toisessa unessa oli pitkä tarina jonka yksityiskohtia en pysty kunnolla muistamaan. Olin jonkun sekalaisen porukan mukana, etenimme maanalaisessa rakennuksessa. Rakennus oli enimmäkseen äärimmäisen vanhaa tekoa, ja seinät olivat kiveä.
Yhdessä vaiheesssa oli maanalainen järvi tai allas jonka ylitimme purjelaivalla. Laiva tuntui naurettavan ylimitoitetulta järven kokoon nähden. Aloimme ensin avaamaan purjeita, mutta sitten tajusimme sen turhaksi, ja tönimmekin vain airoilla vauhtia seinistä ja järven matalasta pohjasta.
Joukkomme jäsenten keskellä oli vahvoja jännitteitä. Ilmeisesti ainakin osa meistä, ehkä jopa useimmat, olimme mukana vastoin omaa tahtoamme. Jossain vaiheessa aloimme juonimaan pääsyä pois tästä tilanteesta.

Myöhemmin, kolmas uni. Sijoittui vanhan kotikyläni kouluun, tarkemmin sanoen liikuntasaliin. Se oli oikeasti hyvin pieni huone, mutta unessa siellä oli enemmän tilaa. Meitä oli kaksi vastakkaista joukkoa, ja olimme valmistautumassa taisteluun. Taistelukin kai käytiin, mutta en muista sen kulusta juuri mitään. Jossain vaiheessa kuitenkin muistin kätkeneeni aseita(lähitaistelu-) koulun kaappiin, ja kävin hakemassa ne.
Myöhemmin taistelun loputtua keskustelin aseista ja tekniikoista erään vastapuolelle kuuluneen henkilön kanssa. Mikä tahansa riitamme aihe olikaan ollut, se oli nyt selvitetty ja keskustelimme kaikessa rauhassa kuin ystävät.

Eräs uni jonka näin pari päivää sitten:
Siinä oli pullollinen jotain outoa ainetta, joku sanoi sen olevan valmistettu jonkun alkemian kaavan mukaan. Aine sai minkä tahansa orgaanisen aineen versomaan kukkaa. Hautasimme leivänmuruja maahan ja kaadoimme ainetta päälle, niin sieltä alkoi kasvamaan jonkinlainen taimi.
Aine oli vaaleanvihreää.

Paluu Ruosteniemeen

Tämä uni sijoittui erääseen aiemmasta unesta tuttuun ympäristöön. Selvästi eri aikaan kuitenkin, oletettavasti ennen aiempaa unta. Ruosteniemi oli kukoistava teollisuuskaupunki. Unen tarina seurasi enimmäkseen erästä lähikaupunkia joka saattoi muistuttaa Laukaata. Seuraamani hahmo matkusti junalla Ruosteniemeen käymään kauppaa bensiinillä. Lastaus tapahtui alueella jonka läpi kuljin tuossa aiemmassa unessa. Tällä kertaa siellä oli paljon rinnakkaisia junaraiteita, joten se oli kenties jonkinlainen asema.
Ymmärsin että maailma oli levoton paikka, ja kaupunkien välillä kulkeminen oli vaarallista.

En ole varma liittyikö tämä todella unimaailmassa tuohon alkuperäiseen uneen. Saattaa olla että tämä uni kumpusi vain aiempaa unta kohtaan tuntemastani kiinnostuksesta, sillä olen paljon miettinyt sen maailmaa. Tämänkertainen oli siis ehkä peräisin ihan eri osasta mieltäni, lähempää tietoista osaa kuin aiempi. Joka tapauksessa Ruosteniemi kiehtoo minua edelleen.

Mustia varjoja

Varjot tulivat aina oven taakse koputtamaan, ja minun täytyi käydä hätistämässä ne pois. Valtava pelko heräsi niiden läheisyydessä, ja oli vaikeaa edes suunnata katse niihin. Ne kuitenkin häipyivät aina kun niille huiski vihaisesti ja komensi.
Ne olivat pieniä ja muodottomia, häilyviä varjomaisia muodostelmia ilmassa. Ne tulivat kaksi kertaa eri unien aikana, molemmilla kerroilla eri talojen ovien taakse koputtamaan.

Jälkeenpäin unessa mietin olivatko ne sittenkään pahantahtoisia. Ehkä niillä oli jotain asiaa, mutta en vain ymmärtänyt niiden viestintää ja siksi se pelotti. Olen samaa miettinyt monien muiden pelkoa herättäneiden uniolentojen kohdalla.
Varjot eivät edes käyttäytyneet missään määrin uhkaavasti. Ne tekivät tiettäväksi oleskelunsa oven takana, ja jäivät sitten odottamaan että avasin oven. Ne eivät hyökänneet kohti, odottivat vain. Pelko vain valtasi minut kun olin niiden lähellä.

En tiedä olisinko ymmärtänyt heidän viestiään vaikka olisin yrittänytkin. Ehkä vielä joskus ymmärrän.